Korkojen uusi normaali

Vielä hetki sitten ekonomistit Suomessa ja muualla Euroopassa odottivat yksimielisesti, että pian alkaa korkojen nostojen sarja ja siten pitkän nollakorkojen ajanjakson jälkeen korkotaso normaaliutuisi - mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan - oletettavasti jonnekin 3-5 prosentin nurkille mitä oli totuttu näkemään Euroopassa jo vuosikymmen taaksepäin. Näin ei tietenkään käynyt, sillä EKP alkoi pelkäämään talouskasvun hidastumista ja inflaation hiipumista. Siten koronnostot on lykätty nyt hamaan tulevaisuuteen ja sen sijaan ollaankin käynnistämässä uutta halpojen luottojen ohjelmaa pankeile. Toisin sanoen, vähänkin jos näyttää siltä, että talouteen olisi tulossa pienikin notkahdus tai jos osakemarkkinat yskähtelisivät, niin välittömästi EKP ryntää hätiin keventämään rahoitusoloja. Korkoase on jo lähestulkoon loppuun käytetty ja siksi rinnalle on tuotu erilaisia luottoaseita.

Euroopassa ei ilmeisesti vielä vuosikymmenkään riitä sen toteamiseen, että ajat rahoitusmarkkinoilla ovat hyvin toisenlaiset kuin aiemmin. Ehkä japanilaiset pitävät jo nollakorkoja uutena normaalina, he ovat sentään ehtineet totutella niihin jo kolmisenkymmentä vuotta. Ekonomistien uuden omaksuminen on aika hidasta tai sitten taustalla on muita vaikuttimia. Jostain syystä asiantuntijoille tuntuu ylivoimaiselta ajatella, että nollakorkojen maailma voisi olla jollain lailla normaali olosuhde markkinoilla. Onko ylipäätään mitään normaalia olemassa kun maailma on jatkuvassa muutoksessa. Vaikka korkojen suhteen Euroopassa yhä asiantuntijat haikailevat positiivisten, hatusta vetäen ehkä noin 3-5 prosentin korkojen perään, niin kumma kyllä valuuttojen suhteen ollaan ehkä jo totuteltu kelluviin kursseihin tai ainakaan Bretton Woodsin perään ei ole isommin huudeltu.

Kuka pelastaa?

Ekonomistien olisi hiljalleen hyvä alkaa tottumaan ajatukseen nollakoroista tai ainakin hyvin alhaisista koroista, osin jopa negatiivisista koroista. Maailma on ajautunut tilanteeseen, jossa koronnostoille on yhä vähemmän tilaa. Kaikenlainen pankkisektorin luototus rahoitusolojen keventämiseksi ja laman torjumiseksi valuu valtaosin finanssituotteiden (osakkeiden, velkakirjojen ym.) hintojen nostoon (omaisuuskohde inflaatio). Keskuspankki kuitenkin mittaa laajempaa, kuluttajahintaindeksiä, joka pysyy hyvin maltillisena riippumatta siitä paljonko rahaa työnnetään järjestelmään. Samoin on talouskehityksen laita, tuotteiden ja palveluiden kysyntä ja tarjonta voivat kasvaa vain maltillisesti. Luksustuotteiden markkina on kuitenkin vielä rajallinen eikä miljardöörien ole mielekästä omistaa sadoittain autoja tai muita hyödykkeitä, tai kuluttaa rajattomasti palveluita. Näin ollen keskuspankki on tavallaan ansassa. Sen täytyy jatkaa löysää rahapolitiikkaa, jotta finanssikohteiden ja kiinteistöjen hinnat eivät laskisi ja toisaalta kuluttajahintainflaatio pysyisi edes lievästi positiivisena. Kaikki yritykset kiristää rahapolitiikkaa ja korkojen nostot rikkovat heti herkän taloustilanteen ja aiheuttavat riskin omaisuuskohteiden hintojen laskusta kuten syksyn - joulun aikoihin ehdittiin näkemään. Tämähän ei luonnollisestikaan käy päinsä ja siten löysää rahapolitiikkaa ja nollakorkoja on odotettavissa silmän kantamattomiin.