Emma Tainio: Kesän kiireitä ja kuulumisia kohti Kalevan kisoja

Kilpailukesää on vierähtänyt jo reilun puolentoista kuun verran ja on vihdoin aika hieman reflektoida mennyttä, sekä katsoa innolla tulevaan. Kesän kilpailukausi on koottu yhdessä tiimini kanssa ja tiesin jo alusta alkaen, että kesäkuu tulee kaikkinensa olemaan suhteellisen raskas, mutta kilpailukauden henkistä kuormaa toisinaan aliarvioi. Olimme päättäneet yhdessä, että fokusoimme vahvasti 200m juoksemiseen ja pidimme 100m ohjelmassa, siten kuin se sattui osumaan kotimaiseen kalenteriin. Lisäksi olen sitoutunut maajoukkueen kanssa 4x100m EM-viesti projektiin, joka määritti paljon kalenteria ja rytmitystä. 

Kilpailukausi alkoi jo 25.5. Brysselissä viestillä ja 100m osalta, sekä jatkui maajoukkueen edustustehtävissä Kööpenhaminan PM-kilpailuissa. Kotimaisesta kalenterista kiersin kesäkuun aikana Turun Paavo Nurmi Gamesin sekä Lahden ja Kuortaneen Motonet GP-kilpailut. Helsinki-Vantaan lähtöportit tulivat tutuksi, kun tie vei lisäksi Ateenaan, Jerusalemiin ja Sveitsin Fribourgiin. 

Kohokohtia kesäkuulta 

Koen, että isoimmat onnistumiseni koin Kuortaneen juhannuskilpailuissa, sekä tästä muutaman päivän kuluttua Jerusalemissa. Kuortaneella juoksin 100m, aikaan 11,50 hieman liian kovaan myötätuuleen sekä 11,58, joka jäi tuolloisesta ennätyksestä 2 sadasosaa. Juhannuslauantaina tästä mökille pari tuntia ajaessani lauleskelin suomiklassikoita ja koin kiitollisuutta tästä elämäntavasta, jota saan elää ja jakaa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa. 

Matka Jerusalemiin oli puolestaan hyvin erilainen ja odotin kilpailua innolla, sillä tiesin radan olevan nopea ja olosuhteiden usein olevan kunnossa. Olin yksi harvoista eurooppalaisista, jotka kilpailivat siellä, johtuen lähinnä vallitsevasta poliittisesta tilanteesta. Koin kuitenkin rauhaa. Ehkäpä juuri se, että tuttuja urheilijoita oli jonkin verran, muttei perinteisen paljoa, loi tilaa uudelle. Olin vapautunut ja loin upeita suhteita uusiin tuttavuuksiin. Urheilun paras anti onkin usein ihmiset, kuinka moni pääsee puolivahingossa jakamaan parin tunnin aamupalan jenkin, etelä-afrikkalaisen tai japanilaisen kanssa? Tapaankin usein ajatella niin, että urheilu avasi minulle ikkunat maailmaan. 

Jerusalemissa juoksin kauden parhaan 200m aikaan 23,75 voittaen kilpailun ja 100m puolestaan juoksin ennätysaikaan 11,56 ja sijoituin kolmanneksi. Vaikka tiesin molempien matkojen kohdalla, että aineksia olisi varmasti vielä parempaankin, on turha antautua loputtomalle jossittelulle. Onnen ja ilon hetkistä tulee nauttia siinä hetkessä, uusia mahdollisuuksia on aivan pian jälleen oven takan

Henkisiä oppeja matkalta

Jokaisen kilpailun henkinen prosessi oli hieman erilainen ja koen, että tätä on vahvasti määrittämässä se, miten edeltävä kilpailu on mennyt ja kuinka väliin mahdollisesti sopinut harjoittelu on sujunut. Urheilijalla on kuitenkin rajallinen määrä mielikuvitusta ja itseluottamus perustuu henkisen valmiuden lisäksi näyttöihin. Asetimme kilpailuihin erilaisia tavoitteita, kuten niin sanottuja prosessitavoitteita, joissa huomio on yhdessä teknisessä asiassa. Pikajuoksun ollessa hiusten halkomista ja sadan eri asian lopputulosta, on oltava toisinaan tyytyväinen myös pieniin onnistumisiin, vaikka lopputuoten ei olisikaan vielä täydellinen. 

Kilpailukaudella huomaa hyvin selkeästi sen, kuinka paljon urheilusuoritukset ja tulokset vaikuttavat mielialaan. Parhaimmillaan urheilu on maailman paras asia, ja paskimmillaan maailman v*ttumaisin. Mikään ei tahdo hallita mieltä, kuten urheilu. Se on toki ihan luonnollista, sillä kyseessä on intohimoammatti ja jokainen tekee tätä sydämestään. Toisaalta juuri siitä harmituksesta ja niistä tunteista tulee olla myös kiitollinen, sillä ne kertovat arvostuksesta ja välittämisestä. Kun ei enää kiinnosta, voi uran ajatella olevan ehtoon puolella. 

Näkymiä kohti Kalevan kisoja

Meikäläisen uralla ei kuitenkaan olla ehtoon puolella, vaan matka on kesken. Seuraava steppi tässä tarinassa ovat Jyväskylän Harjun Kalevan kisat, jotka käydään heinäkuun loppupuolella. Tarkoituksena on kilpailla sekä 100m, että 200m matkalla viikonlopun aikana. Suomalaisen naispikajuoksun taso on noussut viime vuosina ilahduttavasti ja kärki on tasainen. Odotan molemmilla matkoilla erittäin kovia mitalivaatimuksia, sekä omalta osaltani yksinkertaisesti ennätyslukemia. 

Olen ollut tällä kaudella kuitenkin vahvemmassa kunnossa kuin viime vuonna aikataulullisesti ja uskon, että olemme saaneet valmennustiimin kanssa parin viikon harjoitustauon aikana hyviä oivalluksia aikaan. Harjoitustauon merkitys ja rooli tässä kohtaa ei ole niinkään kerätä kuormaa, vaan rauhoittaa hermostoa kilpailurupeamasta ja hioa yksittäisiä teknisiä elementtejä juoksusta. Tiedän, että kaiken loksahtaessa kohdilleen onnistun tavoitteessani ja Harjun uusittu stadion tulee olemaan jonkin hyvän alkua. Viime vuoden kaksinkertaisena Kalevan kisojen hopeamitalistina, en usko, että tavoite voi olla mikään muu, kuin mitalien kirkastaminen. Unelman sanoittaminen on ensimmäinen askel sen saavuttamiseen. 

Odotan innolla tulevaa viikonloppua Suomen mestaruuskilpailuissa, joka määrittänee myös paljon, mitä muuta kalenterista vielä löytyy kesän osalta. Aika kirjoittaa jälleen tätä tarinaa. Palataan!"

Yt. Emma