Eveliinan kuulumisia – Haasteiden kautta uuteen nousuun

Tervehdys Etelä-Afrikasta!

Tällä kertaa kirjoittelen eteläiseltä pallon puoliskolta treenileiriltä. Olisi kiva toivottaa aurinkoisia terveisiä, mutta tällä kertaa Etelä-Afrikka on tarjonnut hellesään sijasta poikkeuksellisen sateiset olosuhteet. Näin kolmannen leiriviikon tullessa päätökseen Dullstroomissa on satanut vettä lähes kaksi viikkoa putkeen. Onneksi keli ei ole haitannut menoa treeneissä, juoksu tuntuu rullaavan ja kunto kehittyvän harppauksin viikkoviikolta peruskuntokauden merkeissä.

Joku ehkä ihmettelee, että miksi vielä tammikuussa on peruskuntokausi meneillään, joten on ehkä hyvä hypätä muutama kuukausi ajassa taaksepäin ja kertoa tapahtuneesta. Lokakuun alussa taisin viimeksi kirjoitella yhteenvetoa kuluneesta kisakaudesta ja harmitella alavireistä kautta. Syksyn aikana löytyi syy alavireydelle: myokardiitti eli sydänlihastulehdus.

Syyskuussa palattuani Tokion MM-kilpailuista kotiin halusin välittömästi käydä teettämässä perusteellisen terveystarkastuksen itselleni. Mielessäni myllersi tuntemus, ettei kehossani välttämättä ole kaikki aivan kunnossa, ja jotta voin luottaa kroppaani ja lähteä rakentamaan uutta treenikautta luottavaisin mielin, halusin saada lääkäriltä vahvistuksen terveenpapereista. Ensimmäiset tsekkaukset tehtiin syyskuun lopulla harjoituksista pidettävän ylimenokauden alkajaisiksi, välillä lomailin ja ehdin pari viikkoa jo aloitella uutta harjoituskautta, kunnes lääkärini ohjasi minut uusiin tutkimuksiin. Loka-marraskuun vaihteessa aikataulutetulle kauden ensimmäiselle harjoitusleirille lähtiessä sain puhelun sydämen magneettitutkimuksen tuloksista ja tiedon Mallorcan leirin muuttumisesta lomaksi.

Ensimmäinen tunneskaala oli säikähdyksestä helpotukseen. Säikähdin saamani diagnoosin vakavuutta. Säikähdin sitä, että kuinka jokin niin vakava kuin sydänlihastulehdus oli päässyt hiipimään kroppaani lähes huomaamatta. Säikähdin ajatusta siitä, että millaista jälkeä sydänlihastulehdus olisi saattanut saada aikaan. Säikähdin, että olisiko seuraavakin kilpailukausi jo mennyttä.

Samanaikaisesti koin suurta helpotusta siitä, että alavireiselle tekemiselle ja kisakaudelle oli löytynyt selitys. Tuntui rauhoittavalta tietää mikä minua on vaivannut ja mitä lähteä hoitamaan. Lääkäri kertoi, että sydänlihastulehduksen hoitoon kuuluu tavanomaisesti 3–6 kuukauden lepojakso, mutta koska olin ehtinyt pitää reilun loman harjoituksista, tsekkaisimme tilannetta kuukauden kuluttua ja hyvässä lykyssä pääsisin aloittamaan harjoittelun joulukuussa. En ehtinyt kauhean kauaa harmitella leirin muuttumista lomaksi, sillä isossa kuvassa koin pääseväni pienellä, kun kuuden kuukauden treenitauon sijaan saattaisin selvitä tässä kohdin vain reilun kuukauden mittaisella lisälomalla.

Päädyin lähtemään harjoitusporukkani mukana Mallorcan aurinkoon Suomen marraskuista pimeyttä karkuun. Koin, että auringonvalo ja iloisessa seurassa oleminen tekisi minulle parempaa, kuin yksin kotiin jääminen. Sain lääkäriltä Mallorcan lomalle ohjeeksi välttää sykettä nostattavaa rasitusta. Päivittäin sain kävellä kaksi kertaa 20 minuuttia ja lisäksi luvan harrastaa yogaa ja pilatesta. Mallorcan aika sujuikin minulla yllättävän vauhdikkaasta leväten, villasukan neulomista harjoitellen, ruokaa laittaen ja kaksi kertaa viikossa pilates-tunneilla käyden. Kävin myös hiljaisilla kävelyillä merenrannassa ja tsemppaamassa harjoitustovereitani treenikentän laidalla.

Joulukuun alkupuolella palasin kotiin ja teimme sydämen rasituskokeen. Rasituskoe sujui hyvin ja kardiologi antoi luvan palata maltillisesti normaaliin harjoitusrytmiini.

Ensin lähdin liikkeelle viiden minuutin mittaisista juoksulenkeistä kohti normaalimpia lenkkimatkojani ja siitä vähitellen tehoja lisäillen erilaisiin juoksuharjoitteisiin. Oli jännä huomata, millaista useamman viikon mittainen tauko sykettä nostattavasta tekemisestä ja juoksemisesta oli saanut keholle aikaan. Ensimmäiset juoksukokeilut olivat raskaan oloisia ja minua hengästytti suunnattomasti. Juoksumäärän lisääntyessä myös jalkaterien lihakset olivat ihmeissään lisääntyneestä rasituksesta ja ärsykkeistä. Nopeasti kroppani kuitenkin tuntui taas muistavan juoksemisen salat ja treenit lähtivät sujumaan mukavasti. Kunto on noussut harppauksin ja olen nauttinut paluustani juoksun pariin.

Tänne leirille tullessa pääsin aloittamaan peruskuntokauden toden teolla, ja onneksi nyt kaikki tuntuu rullaavan mukavasti ja olen päässyt hyvin sisään tuttuun rytmiin. Rakastan tätä yksinkertaista leirielämää ja on innostavaa huomata, kuinka laadukkaita treenipäiviä täällä eletään kaiken muut arjen touhotuksen jäädessä kotiin.

Minulla on tapana ajatella positiivisesti ja loppupeleissä olenkin kokenut, että muutaman viikon lisäloma on tehnyt myös mielelleni hyvää erittäin stressaavan kauden jälkeen. Uskon, että sain ladattua akkujani ja tästä on hyvä lähteä työstämään kohti tulevaa kesää. Tässä kohtaa en näe järkeväksi kiirehtiä hallikauteen, sillä tulevan kesän tulosten kannalta pohjatyö on tehtävä laadukkaasti.

Luottavaisin mielin kohti kevättä, juoksun riemusta nauttien!

Eveliina