Säästäminen on ollut paljon keskusteluissa viime aikoina, sillä etenkin erilaisten sijoitusbloggareiden kehoitukset sijoittamaan vauvasta vaariin ja köyhästä rikkaaseen on lisääntynyt huomattavasti. Ihan vaikka parikymppiäkin kun kuukaudessa laittaa ”sivuun”, mielellään osakemarkkinoille, niin korkoa korolle - taikatemppu luo melkein miljonäärin jokaisesta tallaajasta. Aika vähän huomio kiinnittyy kuitenkaan siihen miksi sitä rahaa ylipäätään pitäisi olla.
Aivan niin, tavallisen ihmisen kohdalla lähinnä kulutukseen. Säästäminen on oikeastaan lykättyä kuluttamista tai rahan keräämistä suuremman kulutuskohteen, jopa investointikohteen kuten asunnon, rahoittamiseksi. Toki myös itse kunkin on hyvä varautua pahimpaan edes jossain määrin, eli heti jos vaikka jääkaappi hajoaa, niin ei ole saman tien konkurssissa.
Säästäminen vai kulutus?
Kulutuksen lykkääminen tai perusvarautuminen ei tunnu olevan sijoitusbloggareilla juurikaan mielessä. Enemmänkin punainen lanka tuntuu olevan varallisuuden kasvattaminen, ja tähän tavoitteeseen päästään kun laitetaan esimerkiksi 50 euroa jo heti ensimmäisestä kesätyöpaikasta lähtien osakemarkkinoille ja tätä harrastetaan vuosikymmenien ajan, jolloin mainittu korkoa korolle ilmiö hoitaa ihmisen rikastumisen automaattisesti. Jos vaan jaksaa sinnitellä ja elää säästeliäästi. Kun tavoitteeseen on lopulta päästy, harvoin esitetään kysymystä mitä sitten? Onko oletus, että iso osakesalkku on ikään kuin homman päätepiste? Vai oletetaanko että sitten siitä vaan pistämään ”elämä risaseksi”. Epäilen vahvasti jälkimmäistä.
Ihmisestä, joka on koko ikänsä kituuttanut ja säästänyt, ei yhdellä sormien napautuksella kuoriudu estotonta kuluttajaa. Tähän arkielämän havaintoon kun yhdistää, että ihminen pääasiassa vanhetessaan haluaa yhä vähemmän mitään uutta ja jännää, niin lopputulema on, että perinnöt tällä tyylillä lähinnä vaan kasvavat. Säästäminen on elämäntapa.
Kulutus luo talouskasvua
Kansantaloustieteessä puhutaan mikrosta ja makrosta. Yksittäisen ihmisen talouden kuntoon laittamisen tavoite säästämällä voi olla hyvinkin järkevää. Sitten taas jos puhutaan koko kansakunnasta, voi päätelmä ollakin aivan vastakkainen. Jokainen voi miettiä mitä tapahtuu, jos kaikki samanaikaisesti vähentävät nykyisen kulutuksensa aivan minimiin ja sen sijaan säästävät minkä ehtivät. Pian ei sitten enää ole sitä työpaikkaa, josta ansaittuja rahoja voitaisiin säästää.
Lamahan siitä seuraa.
Suomeakin voi pian olla uhkaamassa taloudellisesti heikommat ajat. Siten, koitetaan kaiken säästämisenkin keskellä ylläpitää edes kohtuullista kulutuksen tasoa niin kansantaloudenkin pyörät pyörivät riittävää vauhtia.
Lue lisää Siltarahan tarjonnasta!
