Krista Tervo – Kauden 2026 tilinpäätös

Moi!

Se olisi aika tän kisakauden viimeiselle blogikirjoitukselle tänne Siltarahan sivustolle, joten luonnollisesti käydäänpäs vähän kautta läpi! Paljonhan taas kaikkea ehti tapahtua ja jopa sellaisia asioita, mistä en ole aiemmin puhunutkaan. Mutta nyt puhutaan.

Kokonaisuutena urani paras vuosi

Vuoden vaihteessa viime tammikuussa oli sellainen fiilis, että kunto on muuten kohdillaan isosti. Monessa asiassa paukkui jopa enkat, jotka oli viimeksi menneet vuosia sitten. Odotukset kauteen olivat siis todella kovat ja olo oli siinä kohtaa levollinen ja varma.

Kuitenkin samassa kuussa juostessani juoksuvetoja multa pamahti etureiteen 3 asteen repeämä ja siinä kohtaa näkymät kohti tulevaa kautta kokivat suuren kolauksen. Alun harmittelun jälkeen kuitenkin todettiin, että aikaa pitäisi olla just riittävästi saada se kesäksi kuntoon. Pähkinänkuoressa 2kk heittämättä, jonka jälkeen rauhallinen paluu lajin pariin ja vimmattu kuntoutus käyntiin.

Huhti-Toukokuun vaihteessa oli vasta, kun alettiin saada normaalimpia heittoja ulos ja kunto nousi tasaisesti siitä, kohti kauden ensimmäisiä kilpailuja. Se, miten kunto saatiin niin hyväksi jo silloin, on jopa hieman mystistä, mutta tahdonvoima oli luja eikä periksi annettu.

Olen todella kiitollinen, että sain kauden aikaan useaan kertaan ulosmitattua sitä työtä, mitä tässä on jo vuosia tehty. Hetken jo nimittäin ajattelin reisivamman takia, että tuleeko ihan hutivuosi. Mutta ei todellakaan, vaan tähänastisesti kokonaisuutena urani paras vuosi. Ja mikä parasta, nautin tänä kisakautena urheilusta enemmän kuin koskaan.

EM-kilpailut ja Ruotsi-ottelu

Ennen Kalevan kisoja eli EM-kilpailuihin valmistavaa kisaa, mulla nappasi heittotreenissä selkä. Täysin puskista tullut vaiva, sillä selkävaivoja ei ole ollut varmaan 7 vuoteen ollenkaan. Liekö taustalla se, että harjoituskaudella jäi jotkut tärkeä treenit tekemättä, vaiko kenties ihan vaan huono tuuri. Vaikea sanoa, mutta tulevalla harjoituskaudella tehdään asiat sillä tavalla, ettei näin enää käy.

EM-kilpailuihin lähtö oli epävarmuuksia täynnä, sillä selkä ei yksinkertaisesti vaan meinannut kestää heittämistä. Kuitenkin tuli vahva fiilis, että on pakko yrittää. Selkä ei onneksi kisoihin lähdön jälkeen enää pahemmin kipuillut, vaikka eihän se hyvältä tuntunut. Lääkärin kanssa oli kuitenkin varmistettu, että on turvallista heittää. Kaikkeni yritin ja jotenkin raavin itselleni finaalipaikan. Finaalissa en saanut enää itsestäni irti sitä mitä tarvittiin.

Tässä kohtaa päätin, että kausi oli tässä. Niin fyysinen kuin henkinenkin kuorma tuntui yliksi pääsemättömältä, enkä uskonut musta olevan enää jatkamaan. Jostain sisältä kuitenkin kumpusi joku tunne siitä, että haluanko minä oikeasti päättää kauden tollaiseen kisaan, joka ei kerro musta mitään urheilijana. Selkäkin oli mennyt koko ajan paremmaksi, ja vaikka se oli liian myöhään EM-kisoihin, niin Ruotsi-otteluun taistelemaan Suomelle pisteitä se ei välttämättä ole. Joten tein päätöksen, lets go.

Saatiin tehtyä tässä välissä muutamat hyvät treenit, missä päästiin takaisinpäin normaalia. Ruotsi-otteluun lähdin rennoin ja hyvin fiiliksin, mietin että ihan sama sinänsä, miten kisat menevät, mutta yritetään vielä kertaalleen. En nyt ihan uskonut etukäteen voiton tulevan, mutta tärkeintähän oli tietenkin pistevoitto! Oli kyllä ihan huippua!

Tässä kohtaa on aika pienen pysähtymisen ja levon, jonka jälkeen lähdetään rakentamaan sellainen paketti ensi kaudelle, että pois alta vaan.

Loppuun vielä isot kiitokset mun pääyhteistyökumppanille Siltarahalle, etenkin siitä miten olette eläneet mukana ja tsempanneet mua kauden aikana. Sekä teidän aidosta välittämisestänne ja ymmärtämisestä urheilua kohtaan!