Krista Tervo – Kausi 2025 paketissa
Vuorossa olisi kauden 2025 viimeinen blogikirjoitus tänne Siltarahan sivustolle ja aika olisi koostaa kautta yhteen. Haluan kuitenkin heti kättelyssä vielä kerran kiittää pääyhteistyökumppaniani Siltarahaa kuluneesta kaudesta. Siltarahan kanssa kommunikointi sekä asioista sopiminen on ollut todella mutkatonta ja tukea on saanut niin ylä- kuin alamäissäkin. Ne eivät todellakaan ole urheilijalle aina itsestään selviä asioita, joten siitä iso kiitos ja kumarrus!
Sitten kohti kauden yhteenvetoa! Kauteen lähtiessä suunniteltiin valmentajani kanssa kaikki siten, jotta kovimmassa iskussa oltaisiin nimenomaan Tokion MM-kilpailuissa. Se tarkoitti periaatteessa sitä, että kauden aloitusta siirrettiin mahdollisimman paljon eteenpäin niin, ettei kuitenkaan joudu jättämään välistä hyviä kilpailuja.
Kauden alun kaksi kisaa olivat metrimäärissä maltillisia, sillä harjoittelu niiden aikana oli vielä kovaa eikä harjoituksissa ollut vielä paljoa tehoilla keulittu. Rauhallinen valmistautuminen kauteen kantoi todellakin hedelmää, kun pienen herkistelyn jälkeen pamahti ensin ennätys rikki ja sitten suomenennätys. Tosiaankin unohtumaton kilpailu Lahdessa pisti muiden sekä etenkin omat odotukset kaudelle todella koviksi.
Tämän jälkeen paria kisaa lukuun ottamatta kilpailusta toiseen viime kauteen nähden koville metriluvuille viskominen osoitti etenkin sitä, että sitä kauan kaivattua tasaisuutta oli alkanut tosissaan löytyä. Samalla huomasi edelleen omat heikkoudetkin, kovat tehot = herkempi tekniikka eli välillä oli myös ns. räiskintää mihin sattuu. Mutta rapatessa roiskuu ja jos ei yritä täysillä niin harvoin saa parastaan irti. Edellisellä kaudella osittain kateissa ollut motivaatio sekä kilpailemisesta ja urheilusta täysillä nauttiminen tuntui myös palautuneen entiselle mallilleen. Uskon sen osittain mahdollistaneen kilpailuihin uuden rennon tekemisen sekä kovat tulokset.
Nostetaanpas tähän väliin kauden kohokohdat sekä itselle tärkeimmät hetket. En osaisi tehdä top 5 tms. listaa, vaikka yrittäisinkin. Joten satunnaisessa järjestyksessä: Lahden motonet GP: ennätys ja Suomenennätys, Kuortaneen motonet GP: hyvä kilpailu kokonaisuudessaan plus jees tulos, Kaustisen moukarikarnevaali: huippusarja ja paras yli 75m, Kalevan kisat: vaikea karsinta selkäoireiden jäljiltä, mistä sain kasattua itseni ja finaalissa hyvää tekemistä, Silesian timanttiliiga: nopea matkustusaikataulu plus vaikeat olosuhteet haastoivat kilpailun alkua, mutta lopun onnistuminen toi toisen sijan ja kelpo tuloksen, ruotsi-ottelu: hyvä kisa ja tunnelmallisesti huippu ja viimeisenä Tokion MM-kilpailuiden karsinta, johon seuraavaksi mennään syvemmin.
Kun vihdoin alkoi koittamaan aika kauden päätavoitteelle eli MM-kilpailuille, mun fiilikset olivat tosiaankin tapissaan. Tiesin, että mahdollisuudet mitaleille oli oikeasti realistiset ja halu lunastaa ne mahdollisuudet oli suuri. Kuitenkin Ruotsi-ottelun jälkeen tulin kipeäksi ja vaikka tuntuikin aluksi siltä, että toivuin taudista yllättävän nopeasti, niin huomasin harmikseni asian olevan toisin. Lähdimme Japaniin hyvissä ajoin ennen kisoja ja pre-camp toteutettiin noin tunnin ajomatkan päässä Tokiosta. Jo alusta asti huomasin harjoittelun olevan vaikeaa ja se otti kovasti hengityselimistöön. Se haittasi suuresti keskittymistä sekä suorituskykyäni. Harjoituksissa yritin parhaani, jotta saisin taas homman kulkemaan, mutta tuntui ettei mikään auttanut.
Lähtö karsintaan oli kauhea, viimeiset harjoitukset olivat kaikki olleet oikeasti todella huonoja ja hermotus oli kadoksissa. Mielessä ehti käydä, että onko mitään järkeä mennä edes yrittämään. Päätin kuitenkin, että kyllä perkele vain menen ja teen sen mitä enempää ei kukaan muukaan voi elämässä tehdä, eli yritän parhaani. Kisassa 2 verryttelyheittoa sekä 2 ensimmäistä kisaheittoa epäonnistuivat. Siinä kohtaa nollasin aivan kaiken mielestäni. Siinä kentällä oli tasan tarkkaan minä ja moukari. Teknisesti hyvä heitto, ulos häkistä ja lähes karsintarajaan. Vaikea sanoa miltä se hetki tuntui, oli se melkein maagista.
Finaalissa oli mehut jo loppu, vaikea valmistava leiri ja harjoitukset plus raskas karsinta eivät jättäneet tilaa uudelle onnistumiselle. Olisin halunnut enemmän näistä kisoista, mutta se saa jäädä tällä kertaa uuteen päivään. Jopa tällaiset hetket opettavat asioita ja uskon olevani taas vahvempi sekä valmiimpi uusiin koitoksiin.
Ei muuta, kuin kohti vielä parempaa vuotta 2026. Pienen levon kautta toki!
- Krista
