Krista Tervo – Kisailua ja treenitaukoa
Moikka!
Paljon on taas kerennyt tapahtua reilun kuukauden aikana, tiivistettynä usea kisa sekä kovia harjoituksia. Onneksi myös muistanut huilia tarpeeksi ja tehdä muita kivoja juttuja! Tämmöisiä on esimerkiksi mökkeily, kalastus, videopelit sekä ihan vaan perheen kanssa ajanvietto!
Elokuu alkoikin yhdellä kauden tärkeimmistä kilpailuista eli Kalevan kisoista! Treenit sujuivat super hyvin ja kilpailuihin lähdettiin tietenkin voittoa hakemaan. Pari päivää ennen karsintaa, aloin kuitenkin tuntemaan outoa tunnetta alaselässä heittotreenin jälkeen, joka äityi kovaksi selkäkrampiksi. Kun kipu ei lieventynyt särkylääkkeillä, alkoi nousta päähän ajatus onko nämä kisat taputeltu. Kipulääkekuurin ja kevyen jumppailun sekä levon päätteeksi selkä oli karsintaa edeltävän päivänä sen tuntuinen, että sillä uskaltaa heittää. Verkassa se kuitenkin edelleen aristi ja tuntui epävarmalta. Karsinta meinasikin mennä täysin mönkään, sillä kaksi ensimmäistä heittoa olivat aivan liian varovaisia ja siksi epäonnistuivat. Kolmannessa onnistuin kasaamaan pääni ja ”perusheitolla” kohti finaalia.
Finaaliaamuna selkä tuntui vihdoin suhteellisen normaalilta ja pystyin lähestymään kilpailua rennommilla fiiliksillä. Ensimmäinen heitto keskelle kenttää reilu 72 metriä, ei merkkiäkään varomisesta. Toinen oli reilu 73 metriä, mikä riittikin lopulta toiseen sijaan. Hauskasti heitettiin Siljan kanssa sentilleen sama tulos, pitipähän tämäkin päivä nähdä! Kisan loput heitot kärsivät pienistä tekniikkavirheistä, joten niistä ei mitattuja saatu. Voi olla, että edellisen päivän karsinta oli sen verran raskas, että mehut vain loppuivat kesken. Tunnelma kilpailuissa oli kuitenkin upea ja vaikean karsinnan jälkeen hopea maistui oikein hyvälle!
Erityismaininta tähän väliin Siltarahalle, sillä he lähtivät tukemaan Kaleviin laajalla rintamalla naisten moukarin laji-isäntänä! Ihan huippua!
Kalevan kisojen jälkeen tarkoituksena oli pitää puhdas treenijakso ennen Ruotsi-ottelua, mutta kun kutsu Timanttiliigaan tuli, niin sinnehän oli lähdettävä! Kilpailu ei tosin ollut helpoimmasta päästä. Alku ei meinannut millään lähteä liikkeelle, sillä tuntumaa poikkeuksellisen nihkeään rinkiin ei meinannut löytyä. Hankaluuksia tuntui olevan muillakin heittäjillä. Viimeisellä sain kuitenkin kelpo heiton ulos häkistä ja se riittikin toiseen sijaan. Sanoisin että huonolla tekemisellä yllättävän hyvä lopputulos, mutta joskus se vain menee näin. Aina voi onneksi näistä oppia jotain!
Nyt viimeiset valmistautumiset kohti MM-kilpailuja Tokiossa! Fiilikset ovat tosi hyvät ja en malta odottaa, että pääsee estradille!
Periksi ei anneta vieläkään!!
