Ihmeiden aika ei ole ohi. Vielä vuosikymmen tai vähemmänkin sitten yleisesti pidettiin mahdottomana ajatusta, että korot olisivat nolla tai jopa negatiiviset. Kuviteltiin, että korkojen normaali taso olisi jotain 3-5%:n luokkaa. Negatiivisten korkojen piti olla mahdottomia, sillä mikäli näin olisi, menisivät ihmiset pankkiin nostamaan talletuksensa käteiseksi, jolloin syntyisi talletuspako ja kriisitilanne. No, tosiasiassahan tänä päivänä käteisen määrä on häviävä, eikä suuria summia ole muutenkaan helppo tuosta noin vaan nostaa pankista. Puhumattakaan megasummista. Raha on nykyään velkaperäistä bittirahaa. Käteisen merkitys on häviävä. Näin ollen tuo käteislogiikka ei toimi. Oikeastaan ainut, mikä ratkaisee, on kysyntä ja tarjonta, ja kun finanssikriisistä lähtien on pumpattu rahaa systeemiin urakalla, niin tarjonta ylittää jo kroonisesti kysynnän. Siitä syystä viralliset markkinakorot ja valtioiden korot ovat jo nollilla tai jopa negatiivisia. Tässä on tavalliselle ihmiselle hieman pureksittavaa. Yhtä kaikki, tilannetta on aika hankala enää muuttaa, sillä keskuspankit koittavat entistä enemmän vaan tunkea rahaa systeemiin eri tavoin, vähänkin kun taantuman peikko kurkistaa tai kasvu uhkaa hiipua. Näin ollaan negatiivisessa kierteessä, joka tuntuu vain voimistuvan vuosi vuodelta.
Uusi aikakausi
Nollakorot eivät kuitenkaan juurikaan ole elvyttäneet taloutta itsessään, vaan lähinnä pumpanneet omaisuuskohteiden hintoja ylös. Selvää on, että kiinteistöjen hinnat ovat nousseet rivakasti, kun niitä on päässyt ostamaan lähes ilmaisella lainarahalla. Vasta viime aikoina velkaantumisesta on huolestuttu niin paljon, että Finanssivalvonta on asettanut pankeille rajoituksia lainanantoon. Samoin osakemarkkinat ovat vaan nousseet ja nousseet vuosi toisensa jälkeen. Heti kun pieni riski tai merkki markkinoiden laskusta nostaa päätään, ryntäävät keskuspankit elvyttämään ja syytämään rahaa markkinoille. Tänä päivänä perinteiset kytkennät talouden ja kurssien välillä on käytännössä pitkälti katkenneet ja keskuspankit pitävät kursseja ylhäällä. Saa nähdä kaatuuko yhtälö jonain päivänä omaan mahdottomuuteensa. Toistaiseksi kuitenkin näyttäisi sijoittajien kannalta positiiviselta. Ilmiö on synnyttänyt myös Suomeen suuren joukon ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat alkaneet asuntosijoittajiksi ilmaisen rahan houkuttelemana. Kaikki mennee hyvin niin kauan, kun asuntojen hinnat kasvualueilla pysyvät nousussa. Tosin skeptikko voisi kyllä todeta, että amatöörit harvoin osaavat huomioida kaikkia korjauskustannuksia, vastikkeita, korkomenoja, veroja ym. kuluja oikein. Tosiasiassa harva amatööriasuntosijoittaja tuskin mitään tiliä tekee ainakaan vaivaan ja riskiin oikein suhteutettuna.
Omituinen korkotilanne on omiaan hämmentämään myös ihmisten ymmärrystä lainamarkkinasta isommassa mittakaavassa. Se, että suurmarkkina, eli globaalien suurpankkien välinen rahamarkkina, jota ohjailee keskuspankin rahapolitiikka sekä verotusoikeudellisten valtioiden lainojen markkina, toimii tänä päivänä nolla- tai negatiivisten korkojen pohjalta, ei todellakaan tarkoita sitä, että mikä tahansa rahan lainaaminen pitäisi olla samoin nollakorkoista. Tätä eivät kaikki tavalliset ihmiset ymmärrä. Ei ole tavatonta törmätä ajatukseen, että vakuudetonta kulutusluottoa tulisi saada asuntolainan korolla, eli lähellä nollatasoa. Edellä mainittujen suurmarkkinoiden ulkopuolella markkinoilla on edelleen normaalit tuotto-riski suhteet ja tuotto-odotukset rahan lainaamisessa. On selvää, että vakuudettomia yrityslainoja tai kulutusluottoja ei voi saada nollakorolla vaan kompensaatio tulee olla reilu kattaakseen kulut pienien summien käsittelystä ja ennen kaikkea väistämättömästä luottoriskin kantamisesta. Pienten vakuudettomien yrityslainojen markkina on kasvanut viime vuodet, ja on tällä hetkellä jo erittäin kilpailtu. Asiakas voi luottaa siihen, että markkinamekanismi hoitaa hintatason kilpailukykyiseksi.
