Velkaraha on uutisten vakioaiheita, osittain kiitos pian odottavien kuntavaalien, ja tänä päivänä tavallista kansalaista varmasti hämmästyttää asioiden tila. Toisaalta tuntuu, että Korona on pakostakin luonut valtavan loven talouselämään ihan katukuvasta päättelemällä. Toisaalta taas talousuutiset suoltavat tietoa, jonka mukaan yhä isompia asuntoja revitään käsistä ja lainoja nostetaan ennätysmääriä, pörssikurssit senkun vaan nousevat ja eletään muutenkin kuin viimeistä päivää ja kupla-aikoja.
Eipä ole ihme, jos varsinkin hieman varttuneemmat sukupolven edustaja on suu auki moisen kehityksen edessä, ja ihmettelee milloin niin sanotut normaalit korot (jotain 4-5%:n luokkaa) palaavat takaisin ja rahoitusmarkkinatilanne normalisoituu. Odottavan aika voi tulla, ja onkin jo tullut kovin pitkäksi, nimittäin tänä päivänä on vaikea kuvitella enää maailmaa, jossa korot olisivat noilla vain vajaa sukupolvi sitten normaaliksi koetuilla tasoilla. Siinä voisi talous mennä hyvin nopeasti todella pahasti solmuun, ja sellaiseen ei yksinkertaisesti ole varaa, ainakin niin kauan kuin moinen kehitys vähänkään pystytään torppaamaan. Ja kyllähän keinoja siihen onkin kehitelty yhä kiihtyvään tahtiin aina finanssikriisistä lähtien vuodesta 2008. Aiemmin keskuspankit pelailivat lähinnä ohjauskorkoa muuttamalla, mutta sittemmin ovat alkaneet operoida yhä järeämmin yhä kattavammilla omaisuuskohteiden osto-ohjelmilla, joilla pumppaavat pankkijärjestelmään likviditeettiä. Tämä taas purkautuu suuressa määrin omaisuuskohteisiin, ennen kaikkea osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja kiinteistöihin. Tästä syystä velkakirjojen korot huitelevat nollan tuntumassa ja molemmin puolin kohteesta riippuen, osakehinnat rikkovat ennätyksiä ja kiinteistöt kallistuvat kallistumistaan.
Velkarahan ennätysmäinen tarjonta on sokeuttanut taloudessa ei vain kuluttajat vaan laajemmin lähestulkoon kaikki toimijat. Kuitenkin etenkin kuluttajat ja muutenkin yksityishenkilöt eivät enää oikein hahmota vähänkään kalliimpien tuotteiden hintoja, koska niitä ei juuri enää makseta tilillä olemassa olevalla rahalla vaan erilaisilla luotoilla. Otetaan esimerkiksi vaikka asunnon osto. Aiemmin kun korko oli vaikka 4% vuotuista korkoa ja laina-aika 10 vuotta, niin piti aika tarkkaan miettiä, kuinka paljon on varaa lainan lyhennyksiä ja korkoja maksaa, ja korot saattoivat vielä nousta arvaamattomasti, joten piti olla pelivaraa. Tänä päivänä taas marginaalit on kilpailtu pankkien toimesta pitkälti alle 1%:n ja viitekorot ovat jo negatiivisia, joten kukaan ei oikein enää usko korkojen nousuun riittävän paljon, jotta viitsisi mitään pelivaraa jättää.
Samalla kun laina-ajat jatkavat pitenemistään, niin kuukausierä voi olla jo suhteellisen pieni isollekin lainalle, eli pienelläkin palkalla pääsee jo isoihin lainoihin kiinni. Tähän kun vielä lisätään se seikka, että asuntojen hinnat tuntuvat vaan nousevan prosenteilla vuosittain, niin tavallaan vain hullu ei lähde tähän leikkiin mukaan ja ota niin paljon lainaa kuin pystyy. Tämä kiihtyvä lainanotto taas valuu suoraan asuntojen nouseviin hintoihin kun ihmiset kilpailevat kohteista “verissä päin”. Kierre on valmis, ja sitä riittää niin kauan kuin tilanne säilyy ennallaan, ja kasvukeskuksiin on Koronasta huolimatta yhä enemmän tunkua. Oman mausteensa hintojen nousuun pienempien asuntojen kohdalla tuovat yhä useammat kiinteistösijoittajiksi ryhtyneet yksityishenkilöt, joiden uuteen harrastukseen on auliisti rahaa tarjolla. Nämä harvoin tekevät kaikkia laskutoimituksia ja riskianalyysejä loppuun asti, vaan ostelevat ja vuokrailevat kunhan vaan saavat rahaa pankista hankintoihin.
Maailman kuva on todellakin erikoinen ja yhä enemmän valtaa on Koronan varjolla siirtymässä julkisen talouden näppeihin, sillä kaikkein paras ja edullisimmin lainaa saava taho on valtio. Lainarahaa käytetään, ja nyt Koronan aikaan sille on mitä luontevin perustekin. Korona pysyy tapetilla vielä pitkään ja oikeuttaa yhä kasvavat julkiset menobudjetit. Samalla veroja joudutaan jossain vaiheessa kiristämään. Ymmärrettävästi kuitenkin niitä asioita mieluummin lykätään myöhemmäksi ja lainaamista ja rahan käyttöä suositaan nykyhetkessä. Aika näyttää miten näistä selvitään tulevaisuudessa. Ainakin uudella rahalla, se on selvää.
Pienyrittäjyys on kuitenkin talouden toimijoista haastavimmassa tilanteessa. Etenkin palvelualoille suuntautuvien yritysten liiketoimintaa Korona on rajoittanut erittäin raskaalla kädellä. Tukia on sentään luvassa, mutta monesti riittämättömästi ja myöhässä. Pienyrittäjyys ei ole valitettavasti niin isolla agendalla päättäjien pöydällä, että siihen kovin paljoa paukkuja laitettaisiin verrattuna muihin joidenkin mielestä akuutimpiin asioihin. Siltaraha pyrkii omalla panoksellaan olemaan yrittäjien tukena ja rahoittajana näinä haastavina aikoina. Tarjoamme osakeyhtiöille ja toiminimiyrittäjille eripituisia ja suuruisia lainoja rahoituskapeikkoihin ja investointeihin online-prosessilla, ja lainapäätökset tulevat nopeasti. Tervetuloa tutustumaan tarjontaan.
