Suomen yrittäjän eläkelaki (YEL) on herättänyt vilkasta keskustelua erityisesti vuoden 2023 uudistuksen jälkeen. Vaikka uudistus tähtäsi yrittäjien sosiaaliturvan parantamiseen, se on tuonut mukanaan merkittäviä haasteita erityisesti pien- ja yksinyrittäjille. Monet kokevat järjestelmän raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi, mikä heikentää yrittäjyyden houkuttelevuutta. Käsittelemme tiivistetysti YEL-järjestelmän keskeisiä ongelmia – työtulon määrittelyä, rahoituksen kestävyyttä ja joustamattomuutta – sekä esitämme konkreettisia ratkaisuja, jotka perustuvat tutkimuksiin ja yrittäjien kokemuksiin.
Yksi YEL-järjestelmän keskeisimmistä ongelmista on työtulon määrittely. Nykyinen järjestelmä perustuu arvioon yrittäjän työpanoksen rahallisesta arvosta, joka vastaisi palkkaa, joka maksettaisiin vastaavasta työstä ulkopuoliselle työntekijälle. Tämä arviointi on kuitenkin osoittautunut monille yrittäjille ongelmalliseksi, sillä se ei aina vastaa heidän todellisia tulojaan. Esimerkiksi vuonna 2025 noin 34 500 yrittäjän työtuloa tarkistettiin, ja 70 %:lla työtulo nousi, mikä johti keskimäärin 85 euron kuukausittaiseen korotukseen YEL-maksuissa.
Ongelma on erityisen akuutti pienyrittäjillä, joiden yritystoiminta ei välttämättä tuota suuria tuloja, erityisesti aloittavilla yrittäjillä. Moni yrittäjä kokee, että työtulon määrittely on liian byrokraattista ja mielivaltaista, koska se perustuu eläkeyhtiöiden laskureihin, jotka huomioivat toimialan, liikevaihdon ja työtehtävien vaativuuden, mutta eivät aina yrittäjän todellisia ansioita. Tämä johtaa siihen, että YEL-maksut voivat olla kohtuuttoman suuria suhteessa yrittäjän tuloihin, mikä heikentää yritystoiminnan kannattavuutta ja saattaa jopa estää yrittäjyyden aloittamista tai lopettaa yrittäjänä toimimisen..
Lisäksi yrittäjillä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työtulon määrittelyyn. Vaikka yrittäjä voi valittaa päätöksestä Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) 30 päivän kuluessa, prosessi on hidas ja byrokraattinen, eikä se aina takaa oikeudenmukaista lopputulosta.
Toinen merkittävä ongelma on YEL-järjestelmän rahoituksen kestävyys. Toisin kuin palkansaajien eläkejärjestelmässä (TyEL), YEL-järjestelmässä ei ole rahastoja, vaan nykyiset yrittäjät maksavat eläkkeet suoraan eläköityneille yrittäjille jakojärjestelmän mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim yksi euro sisään, yksi euro ulos. Tämä rahastoimattomuus tekee järjestelmästä haavoittuvaisen, ja verrattuna TyELiin jopa typerän. Suomen väestön demografriakartta on ollut jo pitkään päättäjien tiedossa (luonnollinen poistuma on suurempi kuin syntyvien määrä, niin olisi päätös rahastoimisetsa olisi ainakin edesauttanut YEL-maksuissa nykyisiä maksavia osapuolia, koska tällä hetkellä eläkemenot ylittävät maksutulot sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain, ja valtio joutuu kattamaan puuttuvan osan.
Rahoituksen kestävyysongelma korostuu erityisesti, kun yrittäjyys monimuotoistuu. Harva kansalainen haluaa heti hypätä palkkatöistä yrittäjäksi, varsinkin tarkoittaahan se selkeästi omien tulojen selvää laskua. Hintojen nousun osalta, moni kuitenkin etsii itselleen lisätöitä ja siksi esimerkiksi osa-aikayrittäjyys ja kevytyrittäjyys ovat lisääntyneet, mutta nykyinen järjestelmä saattaa aiheuttaa sen, että halutaan optimoida omia kuluja. Tämä johtaa siihen, että osa yrittäjistä jää vakuuttamisen ulkopuolelle YEL-alarajan (9 208,43 euroa vuonna 2025) vuoksi, mikä eriarvoistaa yrittäjiä. Toisin sanoen, ei ole kannattavaa enää tehdä osa-aikaisena yrittäjänä hommia kun joutuisi sitten rajan ylitettyään menettämään saamastaan tulosta euroja maksujen muodossa pois.
Lisäksi YELin valuvikoa on korkea vakuutusmaksuprosentti (24,1 % alle 53-vuotiailla ja 63–67-vuotiailla, 25,6 % 53–62-vuotiailla) on erityisen raskas pienyrittäjille, jotka kamppailevat jo muutenkin tiukkojen marginaalien kanssa. Monet yrittäjät kokevat, että maksut eivät vastaa saatuja etuja, sillä YEL-maksut eivät kerrytä eläkettä samalla tavalla kuin palkansaajien TyEL-maksut, ja esimerkiksi sairauspäivärahat voivat jäädä pienemmiksi kuin maksetut maksut.
Kolmas ongelma on YEL-järjestelmän joustamattomuus, joka ei huomioi yrittäjyyden monimuotoisuutta. Nykyinen järjestelmä ei tue riittävästi esimerkiksi osa-aikaisia yrittäjiä, kevytyrittäjiä tai sivutoimisia yrittäjiä, jotka tekevät yrittäjyyttä palkkatyön ohessa. Tämä on erityisen ongelmallista, koska työelämän muutokset ovat lisänneet näiden yrittäjyysmuotojen suosiota. Tämä on vahvasti linkitettynä tuohon rahoituksen kestämättömyyteen.
Lisäksi YEL-maksut ovat pakollisia ja ulosottokelpoisia ilman tuomioistuinpäätöstä, mikä asettaa yrittäjät haavoittuvaan asemaan. Esimerkiksi jos yrittäjä on työkyvyttömänä, hänen on silti maksettava YEL-maksut, vaikka tulot olisivat minimaaliset tai olemattomat. Tämä koetaan erityisen epäoikeudenmukaiseksi, koska järjestelmä ei tarjoa joustoa esimerkiksi yritystoiminnan alkuvaiheessa tai taloudellisesti haastavina aikoina.
Joustamattomuus näkyy myös siinä, että YEL-maksut eivät aina vastaa yrittäjän todellisia tarpeita. Esimerkiksi moni yrittäjä kokee, että korkeat maksut eivät takaa riittävää eläketurvaa, ja he saattavat mieluummin säästää tai sijoittaa rahansa muualle. Tämä on johtanut siihen, että osa yrittäjistä alivakuuttaa itsensä, mikä heikentää heidän sosiaaliturvaansa pitkällä aikavälillä.
YEL-järjestelmän ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaankin täysin kokonaisvaltaista uudistusta, joka huomioi yrittäjien monimuotoiset tarpeet ja työelämän muutokset. Seuraavassa esitämme neljä keskeistä ratkaisuehdotusta. Ihannemaailmassa eläkeuudistus koskisi myös TyELiä, mutta pysytään nyt YELin piirissä:
YEL-työtulon määrittelyn tulisi perustua yrittäjän todellisiin, verotettaviin ansiotuloihin sen sijaan, että se perustuu arvioituun työpanoksen arvoon. Tämä malli on käytössä monissa muissa maissa, ja se vähentäisi byrokratiaa ja mielivaltaisuutta. Esimerkiksi toiminimiyrittäjien tulot voidaan helposti selvittää tulorekisterin ja ennakkoperintärekisterin avulla, kun taas osakeyhtiöyrittäjille voitaisiin laskea YEL-maksut osittain pääomatulojen tai yrityksen tuloksen perusteella.
Tällainen muutos tekisi järjestelmästä oikeudenmukaisemman ja kannustaisi yrittäjyyteen, koska maksut vastaisivat paremmin yrittäjän taloudellista tilannetta. Lisäksi se vähentäisi alivakuuttamisen riskiä, koska yrittäjät voisivat luottaa siihen, että maksut ovat kohtuullisia suhteessa heidän tuloihinsa.
YEL-järjestelmän rahoituksen kestävyyden parantamiseksi on aloitettava rahastointi. Tämä vaatisi alkupääomaa, mutta pitkäaikaisena ratkaisuna se vähentäisi valtion taakkaa ja tekisi järjestelmästä kestävämmän. Mikro- ja yksinyrittäjät ry (MYRY) on ehdottanut, että valtio voisi lainata alkupääomaa matalalla korolla ja pitkällä maksuajalla, mikä minimoisi veronmaksajille aiheutuvan rasitteen.
Rahastointi mahdollistaisi myös sen, että YEL-maksut voisivat tulevaisuudessa olla progressiivisia, jolloin pienituloiset yrittäjät maksaisivat suhteellisesti pienempiä maksuja. Tämä lisäisi järjestelmän oikeudenmukaisuutta ja tukisi erityisesti aloittavia ja pienyrittäjiä.
Järjestelmään tulisi lisätä joustavuutta, jotta se palvelisi paremmin erilaisia yrittäjiä. Esimerkiksi YEL-maksujen maksaminen voisi olla vapaaehtoista tietyn perusturvan tason (esimerkiksi takuueläkkeen) jälkeen, kuten on ehdotettu. Lisäksi maksujen lykkäysmahdollisuus tai maksuvapautus esimerkiksi sairauslomien tai yritystoiminnan alkuvaiheen aikana voisi helpottaa yrittäjien taloudellista tilannetta.
Osa-aika- ja kevytyrittäjille tulisi kehittää joko omat mallinsa, joissa vakuutusmaksut perustuvat toteutuneisiin tuloihin ja ovat suhteessa pienempiä tai sitten koko malli pitäisi tehdä niin, että maksamalla tietyn suuruisia maksuja (esim. tietty minimi / vuosi), saisi vastineeksi esim. kansaneläketason. Tämä ennakoitavuus sekä tasa-arvoisempi lähestymistapa suhteessa tehtyihin tunteihin / yrittäjätuloon kannustaisi yrittäjyyteen ja vähentäisi eriarvoisuutta eri yrittäjäryhmien välillä.
Lopuksi on tärkeää, että yrittäjät osallistetaan aktiivisesti uudistustyöhön. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvityshenkilö Jukka Rantala on jo käynnistänyt selvityksen YEL-järjestelmän kehittämistarpeista, ja sen on määrä valmistua marraskuussa 2025. Yrittäjäjärjestöjen, kuten Suomen Yrittäjien ja MYRY:n, näkemykset tulee ottaa vakavasti, jotta uudistus vastaa yrittäjien todellisia tarpeita.
Suomen YEL-järjestelmä on tärkeä osa yrittäjien sosiaaliturvaa, mutta sen nykyiset ongelmat – työtulon jopa mielivaltainen määrittely eläkeyhtiöiden toimesta, rahoituksen kestämättömyys ja joustamattomuus – estävät yrittäjyyden kasvua ja heikentävät yrittäjien luottamusta järjestelmään. Vuonna 2025 käynnissä oleva selvitystyö tarjoaa mahdollisuuden korjata nämä puutteet. Siirtyminen todellisiin tuloihin perustuvaan työtulon määrittelyyn, rahastoinnin käyttöönotto, joustavuuden lisääminen ja yrittäjien osallistaminen uudistustyöhön ovat avainasemassa. Näillä toimenpiteillä YEL-järjestelmästä voidaan tehdä oikeudenmukaisempi, kestävämpi ja yrittäjyyteen kannustava.
Tuoreimpien uutisten mukaan, varsinkin nuoret epäilevät koskaan saavansa takaisin mitään eläkejärjestelmästämme. Voisiko ratkaisu olla sitten kuitenkin niinkin yksinkertainen, kuin että TyEL ja YEL yhdistetään ja annetaan vastuu omista eläkkeistä kansalaisille; palkansaajille ja yrittäjille itselleen. Pelin henki olisi siinä mielessä reilu. Maksumallia voisi ottaa joistain ammattiliitoista, joissa jäsenmaksu on kiinteä huolimatta siitä mitä itse kukin jäsen tienaa. Se kannustaa yrittämiseen siinä mielessä, että ei ole mitään prosentuaalista progressioita, vaan kun eläkemaksu on suoritettu, voit säästyneet rahat käyttää mihin haluat. Käytännössä ratkaisu pitäisi olla seuraavan kaltainen: Voit maksaa vaikka joka vuosi jonkin kiinteän könttäsumman, esim. entisen YEL -minimin, noin 3500 euroa / vuosi, ja kun näitä maksuja on sitten vaikka yrittäjällä joka vuosi, olisi hän oikeutettu esimerkiksi kansaneläkkeen minimitasoon.
Sama idea myös palkansaajien osalta. Voisit itse valita paljonko annat palkastasi (jokin minimi olisi hyvä olla) lakisääteiseen eläkkeeseen. Lopuilla, nykyisen eläkemaksusi ja tulevan maksun erotuksella voisi sitten kukin tehdä mitä haluaa. Lyhentää omia asuntolainoja, laittaa kulutukseen, (joka kasvattaisi todennäköisesti alv-kertymää) tai sijoittaisit itse joko suoraan esim. osakkeisiin tai investoisit omaan yritykseen.
Mikäli yhteiskunta kannustaisi yksilöitä vielä enemmän ottamaan vastuuta itsestään, tullaan lopulta törmäämään siihen viimeiseen taloudelliseen ratkaisukokonaisuuteen, eli verotukseen ja yhteiskunnan sääntöihin. Miksi elää epävarmuudessa, säästää, investoida, kantaa yrittäjäriskiä jne, ja mitä siitä yksilö saa vastikeeksi? Jos yrittäjä haluaa tarjota sukupolvien välisen viestikapulan seuraavalle sukupolvelle, kuten siirtämällä maat, mannut ja keräämänsä omaisuuden, on avainkysymys verotus. Omaisuuden voi kerralla laittaa sileäksi, mutta sen kasvatus on usein vuosikymmenien mittainen prosessi, jossa aina sukupolvi ottaa vastuun ja siirtää sitä vuorollaan eteenpäin. YELin uudistuksen osalta olisi syytä myös käydä keskustelut siitä, että onko perintövero (yleensä yritysten sukupolvisen siirron este) tai lähdevero enää globaalissa maailmassa vaihtoehto?
Yhtä kaikki, jotain pitäisi tehdä ja pikaisesti, edes YELin suhteen. Pian voi olla tilanne se, että edes ne pitkän linjan yrittäjät toteavat, että tämä ei todellakaan kannata. Sosiaalisessa mediassa kiertää kuvia, jossa eläkeyhtiön määräämä eläkemaksu voi olla jopa kolmasosa yrityksen liikevaihdosta. Mikäli tähän tilanteeseen ei pian löydetä ratkaisua, Suomessa käy niin, että viimeinen sammuttaa valot. Suomessa edelleen haikaillaan Nokian ja isojen yritysten perään, mutta täytyy muistaa, että kotimaisessa yrityskentässä ei juurikaan ole nuoria isoja yrityksiä ja niin Fazer, Paulig kuin Stockmannkin ovat aloittaneet pienenä. Annetaan siis mahdollisuus tämän hetken uusille yrittäjille ensinnäkin toimia yrittäjinä ja toiseksi, antaa mahdollisuuden kasvattaa omasta yritystoiminnastaan jotain, useita mittaluokkia suurempaa. Muissa pohjoismaissa tämä onnistuu helpommin, ja sen näkee myös pitkässä juoksussa valtiontalouden tilanteesta. Joskus olisi hyvä antaa rahan kiertää kuin ottaa kaikki irti alamaisista, jotta valtiolla menisi hyvin.
