Kulunut syksy on ollut ehkäpä urani antoisin. Olen nauttinut suurella sydämellä tekemisestäni. Syitä tähän on varmasti monia. Jotta ajatuksiani ja näkemyksiäni pystyisi ymmärtämään, on varmasti kelattava rullaa hieman taaksepäin. Kilpailukauteni talvella 2024 oli monessa suhteessa vaihtelevainen. Olin paljon sairaana, pääkisoja jäi väliin ja maailmancupin kilpailuja tuli vähän. Kausi oli myös onnistunut. Ne kilpailut, jotka pääsin kilpailemaan, olivat todella hyviä. Hiihdin normaalimatkojen kilpailuissa selkeästi urani parasta vauhtia, voitin Finlandia hiihdon ja SM-hopeaa sprintissä Vantaalla sekä sijoitun Lahden maailmancupissa 20. parhaan joukkoon.
Kauden jälkeen keväällä 2024 olin todella uupunut. Pitkät projektit sairauksien jälkeen koviin kisoihin olivat jättäneet jälkensä. Lähdin toukokuussa kuitenkin rennoin mielin kohti uutta harjoituskautta. Tajusin kuitenkin jossain kohtaa kesää, että viime kilpailukausi oli jättänyt minuun jälkiä. Kesällä minun oli vaikea nauttia tekemisestäni. Tein kaikki treenit hyvällä pieteetillä, mutta takaraivossani vaani ajatus, että mitä jos tämä kaikki onkin turhaa. Mitä jos sairastelen ensikaudellakin, enkä pääse haluamiini kisoihin. Myös kesällä tuntui, että talveen on äärettömän pitkä aika. Niin pitkä aika, että oli vaikea nähdä kirkkaana edessä tavoitteitaan.
Ammattiurheilu kestävyyslajissa on kuitenkin rajua touhua. Päivästä menee 5-6 tuntia treeneihin ja siihen päälle vielä sosiaalisen median velvollisuudet, harjoituspäivänkirjan täyttö, laadukkaan ravinnon loihtiminen ja riittävästä/laadukkaasta unesta huolehtiminen. Siinä pitää olla pää 110% mukana, jotta paletin kasassa pitäminen on mielekästä. Olen kuitenkin niin menestyskeskeinen urheilija, jolle koko pelin suola on voittaminen. Jos ei nää tätä kirkkaana mielessään, on vaikea olla tappiin asti motivoitunut. Onneksi minulle on suotu niin periksi antamaton ja jääräpäinen mieli, että tein kaiken hyvin hammasta purren. Olen myös hiljattain omaksunut ajatusmallin, jonka myötä koen, että elämässä sataa ja paistaa vuorotellen. Usko parempaan huomiseen auttaa jaksamaan, kun arki meinaa vastustaa. Kaikki voimasuhteet muuttuvat, dynastiat murtuvat ja jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjänsä. Oma vuoro loistaa tulee ennemmin tai myöhemmin.
Syksyn korvilla olimme Siltarahan porukan kanssa Motonet GP:ssä kannustamassa Eveä ja samalla Siltaraha toimi kilpailun pääyhteistyökumppanina. Tunnelma oli lämmin ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kuinka helppo siinä porukassa oli olla oma itsensä. Kyseinen päivä asetti jollain tavalla uuden nuotin vuoteeni. Lepäilin viikon ja olin niin sanotulla lomalla. Sen jälkeen tekeminen on tuntunut mielekkäältä ja olen tehnyt työtäni positiivisella energialla. Nyt elämme marraskuun loppua ja olen tyytyväinen harjoituskauteeni. Katson harjoituspäiväkirjaani ja olen ylpeä siitä, miten hyvin olen harjoitellut koko vuoden kesän vaikeuksista huolimatta. Hyvin tehty työ tuottaa varmasti tulosta. Ensimmäiset kisatkin on jo käyty. Kaluston kanssa on ollut pienoisia ongelmia ja lihaksistossa ollut jumia syksyltä. Ensimmäinen karsinta MM-kisoihin on kolmen viikon päästä, joten siihen tähdätään, että syksyn rasitukset saadaan kehosta ennen tätä karistettua.
