Emil Liekari: Harjoituskausi lähti hyvin käyntiin – sitten suunnitelmat menivät uusiksi

Raskaan ja pitkän kauden jälkeen oli tärkeää ottaa keväällä kunnolla aikaa palautumiselle. Takana oli pitkä rupeama kilpailuja, harjoittelua ja reissaamista, joten keholle ja mielelle oli oikeasti annettava mahdollisuus hengähtää. Urheilijana helposti tekisi mieli jatkaa heti seuraavaan projektiin ja alkaa rakentaa uutta kautta, mutta joskus paras harjoitus on yksinkertaisesti lepo.

Kevät ja loma tekivät tehtävänsä, ja toukokuussa harjoitteluun palatessa olo olikin hyvin levännyt. Treeneihin oli mukava palata, kun takana oli riittävästi palautumista ja tekemiseen löytyi taas energiaa. Harjoituskausi lähti oikein hyvällä tavalla liikkeelle. Perusasiat olivat kunnossa ja harjoittelua pystyi tekemään suunnitelmallisesti ja hyvällä fiiliksellä.

Tähän harjoituskauteen on tuonut mukavaa vaihtelua myös uusi maajoukkuevalmennus. Uudet ihmiset, ajatukset ja toimintatavat tuovat aina vähän uutta näkökulmaa tekemiseen. Vaikka harjoittelun perusperiaatteet pysyvät samoina, on hyvä välillä katsoa omaa tekemistä myös eri kulmasta. Tällä hetkellä suunnitelmat näyttävät hyviltä ja alkukesästä tekemisessä oli sellainen olo, että suunta on oikea ja tulevaa kautta kohti mennään hyvällä suunnitelmalla. 

Kesäkuussa tuli kuitenkin ensimmäinen isompi mutka matkaan. Sairastuin ja tauti pisti hetkeksi harjoittelun tauolle. Sairauden jälkeen tarkoituksena oli kuitenkin päästä mahdollisimman nopeasti takaisin normaaliin tekemiseen, sillä tälle harjoituskaudelle oli tehty suunnitelma, jossa korkeanpaikan harjoitteluun oli tarkoitus panostaa aiempaa enemmän.

Kesäkuun taudin jälkeen lähdin kolmen viikon korkeanpaikan leirille Font Romeuhun. Leiri oli yksi tämän harjoituskauden tärkeistä kokonaisuuksista ja tarkoituksena oli viettää siellä kunnolla aikaa korkealla sekä saada harjoitteluun sitä kautta uudenlaista ärsykettä. Korkeanpaikan harjoittelu on ollut yksi niistä asioista, joihin halusin tällä kaudella erityisesti panostaa, joten Font Romeun kolmen viikon jaksolle oli ladattu myös odotuksia.

Leiri sujui ihan ok, vaikka aivan optimaalinen lähtökohta ei ollutkaan. Edellinen tauti painoi vielä taustalla ja sen huomasi välillä harjoittelussa. Kropan kanssa piti olla tavallista tarkempi ja kuunnella, mitä se milloinkin kertoo. Kun alla oli sairastelua, ei voinut vain ajatella, että nyt ollaan leirillä ja täällä pitää vetää suunnitelman mukaan hinnalla millä hyvänsä.

Siitä huolimatta leiriltä jäi myös paljon hyvää käteen. Pääsin tekemään korkeanpaikan harjoittelua suunnitellusti ja sain arvokasta kokemusta siitä, miten oma kroppa reagoi korkealla harjoitteluun. Vaikka leiri ei mennyt aivan sataprosenttisesti niin kuin paperilla oli suunniteltu, oli se tärkeä osa tätä harjoituskautta ja varmasti hyödyllinen kokemus myös tulevaa ajatellen.

Font Romeun jälkeen ajatus oli jatkaa harjoittelua ja lähteä rakentamaan hyvää pohjaa kohti talvea. Sitten tuli kuitenkin kesän toinen, vielä kovempi vastoinkäyminen.

Kesä–heinäkuun aikana kohdalle osui siis kaksi melko tiukkaa tautia, joista toinen oli myyräkuume. Kun tähän yhdistää sen, että ensimmäisen taudin jälkeen oltiin jo käyty kolmen viikon korkeanpaikan leirillä, niin kroppa joutui kesällä aika koville. Myyräkuume oli tautina todella raju ja vei paljon voimavaroja niin fyysisesti kuin henkisesti myös. Lopulta suunnitelmat menivät aika lailla uusiksi ja harjoittelun sijaan tärkeimmäksi asiaksi nousi jälleen palautuminen. 

Kyllähän se ottaa päähän. 

Kun harjoituskausi on lähtenyt hyvin käyntiin ja tekemisessä on hyvä rytmi, on vaikea hyväksyä sitä, että yhtäkkiä pitääkin pysähtyä kokonaan. Vielä vaikeampaa on hyväksyä se, ettei palautumiselle pysty itse määräämään aikataulua. Treeniohjelmaan voi piirtää viikkoja ja kuukausia etukäteen, mutta keho ei aina suostu noudattamaan kalenteria.

Tällä hetkellä taudeista on onneksi selvitty ja olo on menossa koko ajan parempaan suuntaan. Vielä on kuitenkin vaikea sanoa, kuinka kauan kestää ennen kuin ollaan taas täysin, eli 100-prosenttisesti, kunnossa. Myyräkuume ja muut kesän sairastelut pistivät kropan sen verran koville, että nyt täytyy malttaa antaa aikaa palautumiselle. Ei ole mitään järkeä yrittää väkisin kiriä menetettyjä harjoitusviikkoja kiinni ja samalla ottaa riskiä siitä, että palautuminen pitkittyy entisestään.

Tällä hetkellä voisi siis sanoa, että kasetti on aika levällään. 

Mutta eiköhän se siitä taas palaudu oikeaan järjestykseen. Urheilussa tulee väistämättä vastaan myös tällaisia jaksoja, jolloin kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan. Tärkeintä on nyt hyväksyä tilanne, hoitaa palautuminen kunnolla ja lähteä rakentamaan tekemistä uudelleen yksi askel kerrallaan.

Onneksi talveen on vielä aikaa.

Se on ehkä tällä hetkellä se tärkein asia, joka pitää muistaa. Kesän harjoitussuunnitelmat menivät uusiksi, mutta koko kautta ei ole todellakaan menetetty. Nyt ei tarvitse olla huolissaan siitä, mitä olisi pitänyt tehdä kesäkuussa tai mitä jäi tekemättä heinäkuussa. Kunhan saadaan kroppa kunnolla takaisin normaaliin tilaan, on vielä hyvin aikaa harjoitella, rakentaa kuntoa ja suunnata ajatukset kohti talven tavoitteita.

Korkeanpaikan harjoitteluun panostaminen oli tälle kaudelle yksi tärkeistä suunnitelmista, ja Font Romeun leiri antoi siitä hyvää kokemusta. Nyt tärkeintä on kuitenkin saada perusasiat takaisin kuntoon ja antaa kropalle aikaa palautua. Nyt siis malttia, lepoa ja rauhallista paluuta harjoitteluun. Kun kroppa antaa taas luvan painaa, sitten aletaan pikkuhiljaa rakentaa uutta nousua. 

Talvi tulee aikanaan – ja onneksi siihen on vielä aikaa.