Emil Liekari: Lock in – kohti talvea

Tämän hiihtäjän kulunut kesä on ollut harjoittelun suhteen aika vaiherikas. Mukaan on mahtunut hyviä treenijaksoja, muun muassa maajoukkueleirit sekä oma korkeanpaikan jakso Ranskan Font Romeussa. On ollut hyvää perusarkea ja paljon kovaa tekemistä, mutta kesä päättyi omalta osaltani ikävällä tavalla. Sairastuin vakavaan myyräkuumeeseen.

Siinä kohtaa harjoitusohjelmat saivat hetkeksi jäädä sivuun. Toipuminen vei aikansa, eikä siinä vaiheessa ollut muuta järkevää tehtävissä kuin antaa keholle rauha palautua. Nyt onneksi ollaan jo ihan eri tilanteessa. Olo on normaali ja olen pystynyt palaamaan täysipäiväisesti harjoitteluun. Vastoinkäymiset ovat toivon mukaan takana päin.

Ja kyllähän se tuntuu hyvältä.

Kun joutuu hetkeksi pois normaalista rytmistä ja astuu ulos kuplasta, alkaa tavallisia harjoituspäiviä arvostamaan vähän eri tavalla. Sitä alkaa miettiä erilaisia asioita erilaisista näkökulmista ja perspektiivistä. Nyt saa taas treenata, ja sitä mahdollisuutta ei ole tarkoitus hukata.

Syksy on hiihtäjän oma välitila

Maastohiihtäjälle syksy on aika erityistä aikaa. Kesällä talvi tuntuu vielä kaukaiselta, mutta syksyllä se alkaa yhtäkkiä olla ihan nurkan takana. Päivät ja viikot menevät todella nopeasti. On pimeää ja märkää. Syksyllä koetellaan jo henkistä puolta kovemmin.

Harjoitukset kovenevat, tehot lisääntyvät ja rullasuksilla alkaa olla välillä ihan riittävästi vauhtia. Samalla kilpailut alkavat pyöriä mielessä. Miten harjoittelu on mennyt? Missä kunnossa ollaan? Mihin talvella pystyy? Missä kunnossa kilpakumppanit ovat? Se on täysin normaalia pallotella päässä kyseisillä ajatuksilla.

Syksyn edetessä tavoitteet alkavat tuntua konkreettisemmilta. Samalla tiedostaa sen, että pian pitäisi lyödä tulosta pöytään, jos mielii pärjätä ja menestyä.

Omat tavoitteeni ovat kovat. Jos tähän hommaan lähtee tosissaan, niin kyllähän sitä haluaa nähdä, mihin omat rahkeet riittävät. Tavoitteena on ottaa itsestä mahdollisimman paljon irti ja lähteä talveen, sillä fiiliksellä, ettei tekemättömiä asioita tarvitse myöhemmin jossitella. Mielessä ovat Falunin MM-kilpailut ja maailmancup. Niiden eteen ja niissä menestymiseen kaikki tehdyt ja tehtävät asiat tähtäävät.

Mutta siihen tarvitaan vielä aika monta tavallista syyspäivää.

Vähän pitää olla itsekäs

Syksyllä pitää olla kurinalainen. Itse olen tässä vaiheessa vuotta myös rehellisesti sanottuna aika itsekäs. Mietin omaa napaani. Pystyn sulkea ulkopuolelle häiriötekijät ja se saattaa kuulostaa ikävältä, mutta sitä se on. En ole tahallani ilkeä tai itsekäs.

Jos haluan maksimoida oman tuloksenteon ja kehittymisen, kaikkia valintoja ei voi tehdä sen mukaan, mikä olisi juuri sillä hetkellä mukavinta. Kaikki eivät tätä allekirjoita tai ymmärrä, minkä tiedostan. Jokainen meistä tekee omat valintansa elämässään.

Pitää nukkua riittävästi, syödä hyvin, palautua ja tehdä harjoitukset kunnolla. Ja joskus pitää sanoa kavereille, että tänään en lähde. Huippu-urheilussa puhutaan paljon siitä, mitä tehdään. Vähemmän siitä, mitä jätetään tekemättä.

Välillä olisi ihan kiva lähteä illalla spontaanisti johonkin ja katsoa seuraavana aamuna, miltä tuntuu. Jos aamulla on tärkeä harjoitus, niin ehkä se ei ole paras idea. Nämä kompromissit kuuluvat tähän hommaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken muun pitäisi kadota elämästä. Jos yrittää optimoida jokaisen päivän ja jokaisen minuutin, voi lopulta optimoida itsensä aika väsyneeksi. Rentous täytyy silti säilyttää. Koen, että kun luottaa omaan suunnitelmaan ja tiedostaa mitä tekee, niin asiat on helpompi mahduttaa siihen. Jos jokaisen päivän silti ”ampuu täyteen” kaikkea niin koen, että silloin on syytä miettiä hieman. Kun halutaan maksimoida tulos ja kehitys, jostain täytyy tinkiä.

Joskus tulee huono yö, joskus pitää joustaa harjoittelusta ja joskus elämä yksinkertaisesti tapahtuu. Yksi poikkeus ei kaada mitään. Kokonaisuus ratkaisee.

Minulle terve itsekkyys tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että tiedän, milloin oma tavoite pitää laittaa etusijalle. Jos haluan nähdä, mihin minusta urheilijana on, minun pitää myös olla valmis tekemään asioita, joita kaikki eivät tee.

Lock in

Tämän syksyn teema on ollut aika selkeä: Lock in.

Ei mitään sen kummempaa. Tiedetään, mitä ollaan tekemässä ja keskitytään siihen. That`s it.

Kun harjoitus alkaa, harjoitellaan. Sen jälkeen syödään ja palautellaan. Illalla nukutaan ja seuraavana päivänä tehdään uudestaan. Tätä toistetaan. Tämä on hiihtäjän arki.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta huippu-urheilussa hiihtäjän mieli yrittää helposti tehdä asioista paljon monimutkaisempia. Onko kunto tarpeeksi hyvä? Pitäisikö tehdä enemmän? Mitä muut tekevät? Olenko menossa oikeaan suuntaan? Asiat aina helpommin sanottu kuin tehty.

Välillä paras ratkaisu on vain lopettaa ylimääräinen miettiminen ja tehdä oma homma. Mennä omaan kuplaan, zoneen, flow-tilaan.  

Talvi on jo lähellä

Nyt alkaa tuntua siltä, että kilpailut alkavat oikeasti lähestyä. Väistämättä sitä miettii jo ensimmäisiä kisoja, omaa kuntoa ja sitä, miltä talven tekeminen tulee näyttämään. Se on tervettä. En usko siihen, että joku kylmän viileästi toteaisi 6 kuukauden harjoittelun jälkeen, että ei olisi miettinyt kisoja.

Tavoitteet ovat kovat, mutta niiden kanssa ei tarvitse stressata joka päivä.

Tärkeintä on suorittaa nämä viimeiset viikot mahdollisimman hyvin ja antaa syksyn työn näkyä sitten, kun sen aika on.

Sairastuminen toi tähän syksyyn oman mutkansa, mutta ehkä juuri sen takia osaa nyt myös suhtautua normaaliin harjoitusarkeen hieman eri tavalla. Se, että aamulla voi lähteä treeneihin, ei ole ihan itsestäänselvyys.

Enkä väitä rakastavani jokaista harjoitusta – jos joku niin väittää, niin epäilen vähän – mutta mahdollisuus tehdä tätä on hieno asia. Olen hyvin kiitollinen kaikille taustallani olijoille, jotka mahdollistavat kanssani tätä. Teemme tätä yhdessä.

Kohta mennään

Kausi on jo ihan lähellä, mutta olo on tällä hetkellä yllättävän rento. Ei tässä enää tarvitse keksiä mitään ihmeellistä. Työtä on tehty, sairastelusta on päästy yli ja nyt pitää vain jatkaa fiksusti. Vielä on tärkeitä viikkoja edessä, nautitaan. 

Nämä seuraavat asiat pidän mielessäni: 

Keskity omaan tekemiseen. Ole tarvittaessa itsekäs. Tee kompromisseja silloin, kun niitä tarvitaan. Pidä arki yksinkertaisena ja tee pienet asiat hyvin.

Ja samalla muista nauttia siitä, että saa tehdä tätä. Talvi tulee joka tapauksessa. Tavoitteet ovat kovat, mutta niitä kohti voi mennä rennolla mielellä. Nyt vain päivä kerrallaan kohti alkavaa kautta. Tätä kaikkea on hiihtäjän arki ennen kauden alkua, ennen Rukan MC:n avausta

Lock in, mutta rennosti.

Kohta LYÖDÄÄN.

Hyvää syksyä ja alkutalven odotusta!

Emil Liekari