Korona on hallinnut keskustelua ja elämää yleensäkin nyt jo yli vuoden eikä loppua näy, päinvastoin. Suomi on menossa sulkuun kun paikkoja laitetaan kiinni tuleviksi kolmeksi viikoksi. Suomi oli pitkään Koronan mallioppilas, mutta viime kuukausina tartunnat ovat olleet nousussa. Liekö syynä lepsut otteet ja kyllästyminen tautiin vai ihan yksinkertaisesti huono tuuri? Mene ja tiedä. Yhtä kaikki, hallitus ja virkamiehistö ovat nyt kovaa kyytiä tuomassa kovempia rajoituksia ja tiukempaa lainsäädäntöä mahdollistaakseen tiukemmat rajoitukset heppoisten suositusten sijaan. Koronasulkua pukkaa jälleen.
Tilanne tähän asti onkin ollut toisaalta nurinkurinen, sillä kansa on vaatinut kovempia rajoituksia kun taas päättäjät ovat saarnanneet perusoikeuksista ja lakiviidakon haasteista rajoituksia asettaessa. Toisaalta jo nytkin mediat ovat pullollaan juttuja, kuinka ihmisillä on nyt haasteita, psykologisesti ja muuten, pärjätä kaikkien koronarajoitusten kanssa. Sitten taas jos verrataan tilannetta lähes mihin muuhun Eurooppaan kuin Ruotsiin, niin täällä ollaan suunnilleen saatu kirmata vapaana ja huoletta luonnossa ja kaupungeissa ym. maskeja vain suositellen. Saa nähdä onko tämä pian sulun myötä muuttumassa, kun pandemia pitkittyy?
Suurimmalle osalle työssä käyviä kansalaisia koronatoimet ovat aiheuttaneet lähinnä pieniä rajoitteita aiempaan ns. normaalielämään verrattuna. Suurimmat ongelmat ovat koituneet yrittäjille, erityisesti palvelualan pienyrittäjille. Näiltä on vertainnollisesti viety monessa tapauksessa suunnilleen “leipä suusta”. Tukea toki on ollut tarjolla, mutta sen kohdistuminen on ollut kaikkea muuta kuin täydellistä. Voi vain kuvitella esimerkikisi ravintolayrittäjien tuskaa ja kaiken lisäksi tällä hetkellä näyttää vielä, että valoakaan ei ole toistaiseksi edes näkyvissä tunnelin päässä. Toivoa vain sopii, että kesään mennessä sitä valoa alkaisi näkymään tai mikäli ei, niin tilanteen pitkittyessä toteutettaisiin nopeasti oikeasti toimivia tukipaketteja. Koronan ja pian koittavan koronasulun takia ei Suomeen kaivata yhtään suurempaa konkurssiaaltoa kuin on joka tapauksessa tulossa. Se on nimittäin selvää, että nyt kohti koronasulkua mennessä, myös konkurssit tulevat viiveellä kasvamaan.
Pandemia on muuttanut myös rahoitusmarkkinaa. Koronan nimissä on luotu rahaa keskuspankkien toimesta, otettu velkaa ja harrastettu elvytystä julkisen sektorin toimesta enemmän kuin koskaan historiassa. Nämä toimet ovat johtaneet pörssien rajuun nousuun, korkojen laskuun alle nollan ja kiinteistömarkkinoiden ylikuumentumiseen. Rahan luomista ja elvytystä ei kuitenkaan voida lopettaa, sillä tällöin kaikki romahtaisi. Elämme siten uutta normaalia. Tosin tilanne oikeasti on kaukana normaalista. Spekulantit miettivät kuumeisesti mistä saisi uusimmat valtavat tuotot. Kiinnostus tavallisiin tuottolukuihin, eli joitain prosentteja vuodessa, on romahtanut. Nyt haetaan isoja pikavoittoja. Kiinnostus Bitcoiniin ja muihin virtuaalivaluuttoihin on ennen kokematonta, ja veikkauksia edelleen moninkertaistumisesta on yhä enemmän. Jopa suuret investointipankit ovat kiivaasti menossa mukaan Bitcoin ja kryptomarkkinoille. Pörssilistautumiset käyvät kuumana kun vähänkin kynnelle kykenevät yhtiöt ovat haistaneet paikan kalliille listautumisille, joita pikavoiton metsästäjät kyttäävät kuin ämpäreitä päivittäistavaraliikkeen juhlapäivänä. Saa nähdä päättyykö kaikki aikanaan vai jatkuuko meno samanlaisena hamaan tappiin asti?
Ennen muinoin, eli joitain vuosia sitten, kuluttajarahoitusta pidettiin erittäinkin kannattavana (lue: liian kannattavana) toimialana. Alan yritykset veloittivat asiakkailtaan - joita media ja vertaisryhmät houkuttelivat yhä kiihtyvään kulutusjuhlaan - kymmenien prosenttien vuosikorkoina laskettavia eurosummia. Rahasta yritykset maksoivat rahoittajilleen tyypillisesti jotain 6-10 prosentin vuosikorkoina laskettavia summia. Lyhyessä ajassa alkoi tapahtua. Ensin tuli korkokatto, jolla lainaamisen hinta rajoitettiin 20 prosenttiin. Tämäkin leikkasi alan tuottoja rajusti. Sen jälkeen seurasi kuolinisku kun katto tiputettiin 10 prosenttiin Koronan varjolla. Jokainen ymmärtää, että tällä korkotasolla ei pysty enää perinteistä kuluttajarahoitusta harjoittamaan mikäli maksaa rahoittajilleen lähemmäs 10 prosentin korkoa. Näin ollen muu kuin pankkien harjoittama kuluttajarahoitus on käytännössä loppunut lähes kokonaan. "Koronakaton" piti olla väliaikainen, mutta toisin kävi, jatkoaikaa tuli nyt jo syyskuulle 2021. Näin ollen toimiala kohtasi sääntelyriskin. Tämä on taas hyvä esimerkki "maan tavasta", sillä luottokortit sitten kuitenkin jätettiin korkokaton ulkopuolelle, ja kyse on kuitenkin loppujen lopuksi samasta asiasta, rahan hinnasta.
Yrittäjille rahoitusta edelleen on saatavilla ja moni kuluttajarahoitusyhtiö onkin kääntänyt katseensa tälle markkinalle. Kehitys sataa yrittäjän laariin. Tarjolla on yhä enemmän rahaa ja vaihtoehtoja ja rahan kustannus on ollut laskussa. Rahoituksen muodot ja kokoluokat sekä maturiteetit myös elävät koko ajan yrittäjälle suotuisaan suuntaan, eli siinä mielessä ainakin tulevaisuus näyttää valoisalta. Kunhan vielä tämä pandemia joskus loppuisi.
