On tullut tasan vuosi kuluneeksi siitä kun Korona alkoi kurittamaan myös Suomea ja Suomen talouselämää. Ennen kaikkea ravitsemus- ja matkailutoimiala ja muu palveluihin perustuva pienyrittäminen on ollut ennen kokemattomassa kurimuksessa. Lähes kaikki haastavimpien alojen yritykset ovat olleet tilanteessa, jossa tulot ovat pudonneet merkittävästi, tai jopa loppuneet kokonaan. Kulut sen sijaan ovat pääsääntöisesti jatkaneet juoksuaan. Kyseisessä tilanteessa on vain ajan kysymys ennen kuin kassakriisi on tosiasia.
Valtiovalta tuli toki apuun järjestämällä mallia, jossa pankit lainaa ja Finnvera takaa, tai Business Finlandin kehitystukea ym. Sen sijaan suoraa rahallista tukea on ollut huomattavasti vähemmän tarjolla, eivätkä vakuutusyhtiöt ole olleet halukkaita maksamaan keskeytymiskorvauksia. Vuokrissa vastaantulo on ollut myös hyvin tiukassa. Kaiken kaikkiaan pienyrittäjä on joutunut kriisin aikana ahtaalle. Suomalaisessa poliittisessa kentässä ei pienyrittäminen ole perinteisesti ollut keskiössä, vaan enemmän on painotettu julkisen sektorin merkittävää roolia ja perinteisten alojen suuryritysten, mieluiten vientiyritysten roolia talouselämän rattaina. Koronakriisi on tukenut tämän mallin voittokulkua vielä edelleen hyvin pontevasti.
Yrittäjänkin täytyy elää, yrittää ja saada toimeentulonsa jostain. Vaikeiden aikojen yli on yritettävä kestää ja sopeutua tai muutoin joutuu niin sanotusti laittamaan lapun luukulle. Koronan aikana aluksi varmaankin suurin osa ajatteli, että vaikeat ajat jatkuvat muutaman kuukauden, sitten korona on nujerrettu ja päästään takaisin vanhaan hyvään aikaan. Toisin kävi, tuli toinen aalto, tuli muuntovirus, tuli kolmas aalto ja nyt näyttää siltä, että vanhaan aikaan ei ole paluuta vaan ihmiskunta joutuu sopeutumaan. Rajoituksista ja maskeista tulee normiarkea. Jo nyt alkaa kuin huomaamatta pitää uusia käytäntöjä automaattina. Harva enää esimerkiksi tarjoaa kättään tervehdykseksi. Käsiä pestään alvariinsa ja etäisyyttä on opittu ottamaan, vaikka suomalainen nyt jo muutenkin lähtökohtaisesti haluaa olla mahdollisimman kaukana muista. Parin metrin turvaväli koetaan jopa ahdistavan lyhyeksi.
Pandemiatilanteen yhä jatkuessa ja muuttuessa tarvitaan myös rahoitukselta ja yrityslainalta joustavuutta. Välttämättä ei tiedetä, riittääkö esimerkiksi nyt nostettu kolmen kuukauden laina rajoitusten tai kiihtymisvaiheen yli, kun tulot ovat alhaiset. Laina-aikaa joutuu ehkä pidentämään. Toisaalta lainan takaisinmaksuunkin kaivataan joustoa. Näinä aikoina etenkin lyhennysvapaat ovat kultaakin arvokkaampia. Yrityslainoihin on alkanut tulla tarjolle joustavia lyhennysvapaiden mahdollisuuksia. Kuten jo alusta lähtien on ollut selvää, yrityslainan tai yritysluoton hakeminen ja lainapäätöksen saaminen on helppoa, ei vaadi ihmiskontaktia vaan toimii puhtaasti internetissä, on nopeaa, lainapäätös tehdään nopeasti ja rahat ovat tilillä parhaimmillaan jo samana päivänä.
Kustannustasohan yrityslainoissa tietenkin on korkeampi kuin perinteisessä pankkilainassa, sillä yrityslainoissa ei suurimmassa osassa tapauksia ole reaalivakuuksia vaan ainoastaan henkilötakaukset. Myös määrät ovat pienempiä (tyypillisesti lainasummat ovat yleensä kymmeniä tuhansia ja usein myös vain tuhansia euroja) kuin pankkirahoituksessa, jolloin suhteellisen kustannuksen on oltava korkeampi, jotta toiminta kannattaisi. Yhtä kaikki, kustannukset ovat tänä päivänä kohtuulliset ja alentuneet merkittävästi viimeisten vuosien aikana koventuneen kilpailun johdosta. Saatavuus on erinomainen, jos hakijayrityksen taloudenpito on kunnossa. Yrityslainaa on alettu käyttämään yhä enemmän myös pienhankintoihin ja investointeihin pelkän kassanhallinnan hoitamisen sijaan. Asiakasyrityksiä alalla on jo tuhansia, ja yhä useammalle yrityslaina alkaa olla tuttu instrumentti rahoituksen hoitamiseen. Uskomme yrityslainojen kysynnän ja tarjonnan kasvavan kymmeniä prosentteja lähivuosien aikana. Tervetuloa tutustumaan tarjontaan.
