Euroopan keskuspankki nosti jälleen kerran ohjauskorkoa, odotetusti. Välittömästi alkoivat ja jatkuivat arvailut siitä, olisiko nyt nostojen aika jo ohi ja pian alkaisivat korkojen laskut. Mene ja tiedä. Yhtä kaikki, inflaatiotavoitteeseen ei edelleenkään ole päästy ja siten olisi vaikea uskoa, että ihan pian alkaisivat korkojen laskut. Toki, mikäli koronnostot piakkoin tehoavat inflaatioon ja aiheuttavat halutun kevyen taantuman, niin silloin luonnollisesti on tilaa ainakin lopettaa nostot, ehkä jopa jollain aikavälillä aloittaa laskeminen. Vielä on kuitenkin aikaista arvailla, miten maailmantilanteet kehittyvät lähitulevaisuudessa ja kaukaisemmassa varsinkin.
Euroopassa, ja ehkä selkeimmin vielä Suomessa, nollakoroista mentiin totaalisen sekaisin ja ehti jo kokonaan unohtua, että rahallakin kuuluu olla joku tolkullinen hinta. Muutoin voi syntyä kuvitelma, että otetaan vaan sitä lainaa niin paljon kuin saa, kun se kerran on ilmaista. Tällainen ajattelu synnyttää hyvin heikonlaista investointia, koska tuottovaatimus on minimaalinen. Jokainen kynnelle kykeneväkin alkoi asuntosijoittajaksi, kun lähes ilmaista rahaa oli helposti saatavilla ja lisäksi yhtiölainat vähensivät edelleen oman rahoituksen tarvetta. Logiikka oli suunnilleen sellainen, että kun ilmaisen rahan ansiosta nämä asuntojen hinnat joka tapauksessa nousevat sen 5-10% vuodessa, vähintään, niin riittää jos vuokratuloilla kuittaa vastikkeet ja mitättömät korot. Voittoa tulee omalle pääomalle rutosti.
No, nyt nämä laskelmat onkin kääntyneet päälaelleen, kun asuntojen hinnat ovatkin laskeneet 10-20% ja lisäksi vastikkeet ovat nousseet, puhumattakaan rahoitusvastikkeista ja lainojen korkokuluista. Samaan aikaan vuokria ei ole pystytty nostamaan. Yhtälö on mahdoton ylläpidettäväksi kovin pitkään useimmille asuntopiensijoittajille, eli pakkomyyntejä on luvassa ja markkina mylläytyy uuteen uskoon. Käy kuten useimmille muillekin hypetyksille. Nyt kun rahalla on taas asiallinen hintataso, niin markkinoiden kummallisuudet korjaantuvat.
Aika paljon samaa on käynyt osakemarkkinoilla. Niin kauan kuin korot olivat nollissa, ja lisäksi keskuspankit pumppasivat suorastaan säkkitolkulla rahaa markkinoille, niin oli vaikea uskoa, että osakehinnat putoaisivat. Nousua jatkui vuositolkulla, ja kovin kiihdytys osui koronaelvytyksen jälkeiseen aikaan. Sittemmin Ukrainan sodan alkamisen jälkeen ja inflaation kiihdyttyä sekä korkojen nousun myötä on ollut takkuisampaa. Toki eri puolilla maailmaa osakemarkkinoiden reaktiot ovat olleen erilaisia. Suomessa on mennyt erityisen huonosti, ja varmasti tärkeimpiä syitä siihen on Venäjän läheisyys, ja siten ulkomaiset sijoittajat ovat pitkälti “nostaneet kytkintä”.
Mielenkiintoista on se, että ihan kursseista riippumatta mediassa jatkuvasti koitetaan yllyttää kansalaisia suurin joukoin pistämään ne vaivalla ansaitut roposensa osakkeisiin ja rahastoihin. Kun ilmeisesti nyt olisi hyvä oston paikka ja inflaatio syö rahat muuten. Harvoin edes pyritään miettimään, miksi sijoitetaan? Jotta vuoden parin päästä on pikkuisen enemmän “varallisuutta”. Entä mitä sitten? Rahaa kuvittelisi haluttavan kulutettavaksi. Eli lopulta pitäisi muuttaa rahaksi (myydä osakkeet), jotta saisi mitä haluaisi. Vai haluaako? Sijoittaako vain sijoittamisen vuoksi, vai koska lehdet sitä suosittelevat? Jokaisen pitäisi miettiä, miksi oikeastaan sijoittaa, vai olisiko parempi vain nauttia rahoista?
Yrittäjä on yleensä sijoittanut omaan yritystoimintaansa, eli käytännössä elinkeinoonsa. Yrittäjällä on siten aina hyvä syy sijoittamiseensa mahdollisen kuluttamisen sijaan. Yrittäjä sijoittaa tai investoi liiketoimintaansa, koska niin tarvitsee tehdä jatkaakseen kannattavasti ja mahdollisesti toimintaa kasvattaen. Yrittäjä näkee mihin sijoitus konkreettisesti kohdistuu, yrittäjä saa tyydytystä onnistuneesta liiketoiminnan harjoittamisesta ja investointi näkyy konkreettisesti. Myös jos se mahdollisesti epäonnistuu. Yrittäjän tukena investoinneissa ja liiketoiminnassa toimii myös yrityslaina. Siltaraha tarjoaa mielellään rahoitusta yrittäjille liiketoiminnan tarpeisiin ja kehittämiseen.
