Kansalaisille opetetaan yleisesti ja medioissa toitotetaan kilpailun autuutta kuluttajan elintasoa parantavana tekijänä. Kilpailu synnyttää monipuolisempaatarjontaa ja yleisesti ottaen laskee hintoja. Suomi tunnetaan kalliina maana, vaikka meidän teknologiset panostukset ja henkilökunnan tehokäyttö ovat aivan toisella tasolla kuin monissa muissa Euroopan maissa. Maamme kalleutta perustellaan syrjäisyydellä, pienellä väestöllä ja hankalilla luonnonoloilla. Nämä kelpaavat joksikin selitykseksi, mutteivat missään tapauksessa kaikkeen kalleuteen. Suomessa on myös tapana kauhistella julkisen sektorin kokoa ja sitä myöten valtavaa verotaakkaa, mutta kuitenkin heti perään todetaan, että niillä rahoilla ja julkisilla palveluilla saadaan sitten valtavasti kaikkea kivaa ilmaiseksi mitä muualla ei saada.
Totuus kilpailusta Suomessa on kuitenkin se, että kilpailua pyritään välttämään kaikin tavoin ja tätä tilannetta useimmiten pönkittämään hyvin laajalla rintamalla. Suomessa on vallalla ajatus, että rahat mitä ihmisellä on, pitää suunnilleen ottaa siltä pois. Esimerkkejä kilpailun rajoittamisesta riittää vaikka kuinka paljon. Ruokakauppa esimerkiksi kauhistelee Lidlin tuloa Suomeen ja koittaa vähätellä sekä sitä, että sen käyttäjiä minkä ehtii. Suomessa ruoan hinta on kallista ja Lidl toi kaivattua kilpailua meidän hyvin sulkeutuneille duopolistisille markkinoille. Kuluttaja hyötyy monipuolisemmasta tarjonnasta ja kilpailun myötä halventuvista hinnoista.
Alkoholi halutaan meillä myydä monopolin kautta hamaan tappiin asti ja kilpailun vapauttamista vastustetaan milloin milläkin älyvapailla argumenteilla, jotka eivät taatusti ole tätä päivää. Ravintolatoiminta on myös Suomessa pitkälti muutaman ketjun näpeissä. Ruoat ja etenkin ruokajuomat ovat Suomessa päätä huimaavissa hinnoissa moneen muuhun maahan verrattuna. Korkea hintataso läpi ketjun vaikuttaa lopputuotteen hintaan ratkaisevasti. Myös toimitilat maksavat maltaita. Niitä pyörittää muutama suuri toimija ja niiden aikeissa ei todellakaan ole kilpailla hinnoilla. Mieluummin pidetään sitten tiloja vaikka tyhjinä. Kansallinen lentoyhtiömme Finnair koittaa kaikin tavoin lyödä kapuloita kilpailijoiden, varsinkin hyvin nopeasti ja edullisilla hinnoilla laajentuneen Norwegianin, rattaisiin. Pankkisektori on pienentynyt muutaman toimijan hoidettavaksi, sama koskee vakuutussektoria. Tiukka ja kallis sääntely pitää huolen siitä, että kilpailu ei pääse turhaan lisääntymään ja hinnat halpenemaan. Viimeisimpänä oli kauhea poru taksilaista; se kun ei tuo tullessaan mitään hyvää. No, pääosin hinnat ovat kylläkin halventuneet, mutta eihän ääneen pääse muuta kuin negatiiviset kommentit ja ehkä muutama erikoistapaus. Eipä juuri ole näkynyt kirjoittelua halventuneista taksihinnoista ja laajemmasta tarjonnasta.
Suomi on valitettavasti - kuluttajan näkökulmasta - pikemminkin monopolitalous kuin kilpailutalous. Asiantila tuskin on kovasti lähiaikoina muuttumassa. Kai me rakastamme kalliita hintojamme.
Onneksi on jotain aloja, joissa kilpailua vielä on. Pääosin sellaiset, joissa ulkomaista tarjontaa voi tuoda kustannustehokkaasti ilman rajoitteita maahamme. Lisäksi sellaiset toimialat, joita ei säännellä raskaasti. Sääntelyllä on kilpailua rajoittava ja suuria yksikkötuottajia suosiva vaikutus. Lisäksi sääntelyllä valtio pystyy luomaan itselleen työpaikkoja ja lisäämään veroja tai verojen luontoisia maksuja. Näin ollen sääntely on valtionkin taholta toivottavaa vaikka se rajoittaa kilpailua. Sääntelyä voidaan myös helposti perustella esimerkiksi turvallisuudella ja kuluttajan suojalla. Rahoituspalveluissa on syntynyt viime vuosina paljon tarjontaa, joka on vielä toistaiseksi hyvin kilpailtua. Yrityslainat ovat tällaisia, samoin joukkorahoituspalvelut. Viime vuosina alalle on tullut paljon tarjontaa ja tämä takaa, että pienyrittäjän rahoituspalveluiden tarjonta, saatavuus ja ennen kaikkea hintataso pysyvät maltillisina niin kauan kuin näitä palveluita voidaan suhteellisen helposti tuoda yrittäjien tarjolle.
Lue lisää Siltarahan yrityslainoista!
