Lakkoon mennään -lakkokevättä pukkaa

Tätä kirjoittaessa odotellaan suurlakkojen alkua. Eduskuntavaalien ja hallituksen muodostuksen jälkeen oli odotettavissa, että valittu talouslinja ja työelämäuudistukset tulevat vielä johtamaan laajoihin lakkotoimenpiteisiin uudistusten vastustamiseksi. Suomi on jo hiljalleen pääsemässä talouden alhosta parempia aikoja kohti, joten kaavaillut lakot tulevat kyllä siinä mielessä pahaan ajankohtaan. Vaarana on, että orastava positiivinen kehitys kääntyy jälleen synkempään suuntaan.

Näillä näkymin lakkoon olisivat menossa lennot ja kuljetukset helmikuun alussa. Lisäksi lakkoon on menossa päivähoito. Vielä Akavakin on liittymässä hallituksen vastaisiin toimenpiteisiin. Nämä ulosmarsseina toteutettavat protestit on tarkoitus järjestää 6. helmikuuta, jolloin korkeakoulutettuja toimihenkilöitä – ei virkasuhteisia – marssii ulos työpaikoiltaan klo 14-16. Myös teollisuusliitto ja ammattiliitto Pro protestoivat helmikuun 1. ja 2. päivinä. Mukana on useita alakohtaisia liittoja, joten voidaan puhua hyvin laajoista toimenpiteistä. Eniten mutinaa kansalaisten keskuudessa aiheuttanee kuitenkin helmikuun alkuun ilmoitettu lentoliikenteen lakko, joka sotkenee monien talvilomasuunnitelmia. Myös muita liikennepalveluita lakkoilee.

Lakossa ollaan oltu aiemminkin ja tullaan jatkossakin olemaan

Nähtäväksi jää, millaisia seurauksia näillä lakkotoimilla tulee olemaan. Toistaiseksi kysymys kuitenkin on lyhytaikaisista toimenpiteistä, mutta sanomattakin on selvää, että ruutitynnyrissä kytee. Liitot pyrkivät toimilla painostamaan hallitusta perumaan kaavailtuja uudistuksia. Mikäli hallitus taipuisi, osoittaisi se hallituksen heikkoutta ja kykenemättömyyttä uudistamaan työelämää ja luomaan tarpeellista joustavuutta. Mikäli taas hallitus ei taivu, edessä lienee entistäkin kovempia toimia tavoitteiden läpiviemiseksi. Niin tai näin, tuntuu, että liemessä ollaan.

Suomella on syystä tai toisesta pitkä historia lakkoiluun taipuvaisena maana, jopa riippumatta siitä, mikä puolue kulloinkin on vallassa. Toki kuitenkin siten, että SDP:n ollessa päähallituspuolue, on lakkoalttius vähäisempää. Tässä tapauksessa, kun SDP on kokonaan hallituksen ulkopuolella, on lakkoherkkyys äärimmillään. Tilannetta ei luonnollisestikaan auta yhtään se, että hallitus on kaavailemassa työmarkkinoille muutoksia, jotka eivät ammattiliittoja miellytä.

Yrittäjä yrittää, lakkoilusta huolimatta

Lakkoilu on työntekijäpuolen työtaisteluase, eikä siten suoraan koske pienyrittäjiä. Pienyrittäjähän ei lakkoile. Sen sijaan pienyritttäjät, sekä kaikki muutkin yrittäjät ja yritykset kokevat lakon seurauksia omien työntekijöidensä toimien seurauksen ja siten välillisesti lakon vaikutukset koskevat laajasti koko talouselämää. Toivottavasti toimenpiteet jäävät maltillisiksi ja vaikutuksiltaan vähäisiksi, ja Suomi pystyisi jatkamaan orastavalla toipumisen tiellä. Maailman tilanteeseen liittyy nyt muutenkin merkittäviä epävarmuuksia ja sotaoperaatioita, joten sisäisen rauhan säilyttäminen olisi siten erityisen tärkeää näinä haastavina aikoina.